Unohdettu[tauolla!]

Luku 2

[Moi kaikille! Innostuin jo nyt kirjoittamaan uuden luvun joten olkaapa hyvä :D Olisin edelleen tosi kiitollinen kommenteista :) Lukemisen iloa!]

Voisin vaikka vannoa että katson juuri julmimman näköistä miestä ikinä. Hän suorastaan huokuu vaaraa ja vihaa. Nieleskelen sydämeni tykyttäessä kiivaasti. Miehen teräväpiirteiset kasvot näyttävät hyvin uhkaavilta kalvakassa kuunvalossa.

Kauhukseni tajuan miehen olevan myös todella komea, pelottavalla tavalla. Mitä minä oikein ajattelen? Harmi vain että tuo mustahiuksinen komistus ei taida ajatella minusta aivan samalla tavalla, sen verran jäykältä hänen naamansa nimittäin näyttää.

Miehen raivoisa katse saattaa toki johtua siitä, että törmäsin nyt palasina oleviin kärryihin(ei voi olla minun vikani jos joku on tehnyt noin huonoa työtä!), jotka ovat täynnä tavaraa, tai korjaan: Olivat täynnä tavaraa.

Nyt ne koristavat maata iloisen kirjavana joukkona, myös minua. Olen nimittäin aivan jauhoissa ja luulen muussanneni joitakin hedelmiä alleni. Hmmm...Omenaa ja jotain käsittämättömän hyvää, mutta minulle valitettavasti tuntematonta hedelmää.

Oletan kuitenkin että näitä ei ole tarkoitettu minulle syötäväksi, vatsassani kurnivasta nälästä huolimatta, koska viimein mies avaa eittämättömän herkullisen suunsa(hetkinen,milloin minä näin tuhmia olen alkanut ajatella?)-Ja karjaisee niin kovaa että tuntuu kuin hiuksenikin pelästyisivät ja pörhistyisivät.

"Mitä helvettiä?!! Joku tohelo kerjäläiseukko tulee tuhoamaan arvokkaan ruokakuljetukseni!!"

Mitä mitä mitä, sanoiko hän juuri äsken minua eukoksi?

Henkäisen järkyttyneenä. Kerjäläisen vielä kestän, mutta että eukko?! Eikö miehellä ole silmiä päässä?

Olen vasta 17, vaikka normaalisti ikäiseni neito olisi jo aikoja sitten mennyt naimisiin, mutten todellakaan ole mikään ikäloppu eukko!

Kiivaat mietteeni kuitenkin keskeydetään julmasti repäisemällä todellisuuteen.

"Mitä me teemme tälle tytölle Ethan? Hänhän voi olla vaikka varas." Toinen, vaaleampi mies kysyy tutkaillen kasvojani. Ja voin sanoa ettei hänkään ainakaan ihastuksen vallassa.

"Ammutaan vaan." Puolijumalani sanoo jääkylmällä äänellä saaden kauhun valtaamaan suoneni. Kuulin varmasti väärin!

Vaaleanpi vilkaisee minua kyllästyneen näköisenä ennenkuin kysyy että tikarilla vai miekalla. Kalpenen. Ei, ei, EI!

Olisin niin mielelläni missä tahansa muualla paitsi täällä!

Saan vihdoin takaisin puheen lahjani ensin töllisteltyäni miehiä kuin kala.

"He-herrat, minä pyydän, armahtakaa minut!" Saan soperretuksi kauhun ja (noloa myöntää)pienen ihastuksen takia jota tuohon komeaan murhaajaan tunnen. Niin minun tuuriani.

Komistus kääntyy kiivaasti minuunpäin: "Teidän olisi sitten hyvä korvata vahingot neiti."

Katseesta päätellen hän nauraa mielessään ehdotukselleen. Näkeehän nyt sokeakin ettei minulla ole rahaa lantin lanttia. Likaiset hiukset ja likaainen paikoitellen hyvin repeillyt mekonriepu.              Oikeita röyhkimyksiä molemmat!

Painaen kuitenkin katseeni hätäisesti alas: "Ei minulla ole rahaa h-hyvät herrat." Kuiskaan kyynelten alkaessa kohota vastentahtoisesti silmäkulmiini. Räpyttelen ne kiivaasti pois.

"Miekalla sitten, Alex. Aikaa on muutenkin jo mennyt ihan tarpeeksi haaskuuseen."

Paniikki alkaa pikkuhiljaa vallata koko vartaloni. Nyt minä kuolen, ihan oikeasti kuolen, ajattelen typertyneenä. Kaiken sen jälkeen mitä olen kestänyt ja mistä olen selvinnyt. Kuinka epäreilua.

Päänikin alkaa taas ilmoitella iloisesti siihen osuneesta iskusta jos toisestakin kun Ethan alias murhaajani/ prinssini raahaa minua kauemmas. Se ei varsinaisesti helpota oloani. Itseasiassa, tuntuu kuin kaikki alkaisi olla piiitkän matkan päässä. On turha edes ajatella yrittävänsä pakoa.

Minähän teen tämän kaiken helpoksi noille murhaajamiehille. Heitän tuotapikaa itse henkeni, eikä heidän tarvitse siten vaivautua. Kuinka kätevää.

" Mennään vielä vähän tännemmäs niin ei herätetä niin paljon huomiota." Ethan tokaisee muina miehina Alexille.

"Oletko nyt ihan varma...Tarkoitan, hänestähän voisi olla vaikka hyötyä" Alex vinkkaa suuntaani.

Hyötyä? Nyt en kyllä ymmärrä.

Loppua keskustelusta alkaa olla hieman vaikeaa hahmottaa, päätäni jyystävän kivun takia.

"Älä hidastele!" Ethan ärjäisee saaden minut pomppaamaan säikähdyksestä ilmaan.

Tajuan että hän raahaa minua yhä käsivarresta pitkin metsää Alex perässä. Siihen tulee varmasti valtava mustelma. En kyllä taida olla silloin enää täällä murehtimassa sellaisesta. 

Yritän harata vastaan, mutta Ethan mulkaisee minua pahasti ja repäisee minua kiivaasti käsivarresta eteenpäin. Au au au! Tuntuu kuin käteni voisi pian revetä irti olkapäästäni. Minua alkaa oksettaa.

"Voi helv..." Kuulen Alexin muminan takaani samaan aikaan kun kuuluu märkä maiskahdus. Hän taisi astua tuoreen läjän päälle. Erehdyn naurahtamaan ääneen ja palkkioksi saan löimäytyksen selkään. Eikä kovin hellää sellaista. Yritän säilyttää tasapainoni ja tömähdän prinssi pelottavuutta päin. Ei olisi pitänyt!

"Nyt lopetat kerjäläinen!" Jääkylmä ääni ärähtää aivan korvani vieressä.

Mies tuoksuu yllättävän hyvätä ja saa ajatukseni harhailemaan...

"Ei se minun vikani ollut! Tuo tuossa alkoi tönimään ja minä..."

"Sanoin että ole jo hiljaa helvetin kerjäläinen!" hän jyrisee

Suljen nopeasti suuni, mutta hän on jo elementissään.

Ethan vetää miekan tupestaan.

 "Tästä tulee sotkuista." Hän huomauttaa Alexille.                                   

Sepä lohdutti paljon.

"Mitä tuosta, tuskin kukaan näin syvälle metsään tulee ja jos tuleekin niin ei tuollaisesta loisesta kukaan piittaa." 

Ethanin hyväksyvä naurahdus kirii ilmassa.

Se kirpaisee ilkeästi sydämeeni.

 Olen taas itkun partaalla kun tajuan heidän olevan oikeassa. Kukaan ei välitä minusta. Minulla ei ole ketään joka jäisi tänne kaipaamaan minua.                                     

Katson murheissani kuunvalossa kiiltelevää miekanterää.  Ehkä näin on parempi.                                   Ehkä minä synnyn seuraavassa elämässä parempaan osaan ja voin vihdoin olla onnellinen, ajattelen kun minua olkaa heikottaa.

Onneksi kohtalo on kerrankin puolellani, eikä minun tarvitse kerrankin kärsiä ja silmissäni pimenee ennen miekan heilautusta.