Kaikki sallittua jääkiekossa ja rakkaudessa

6. Jar Jar Binks ja Yoda

Lauantai tuli ryömien luokseni ja ennen kuin huomasinkaan, seisoin Mikon jääkiekkoliikkeen edessä kädet syvälle taskuihini tungettuna. Näytin naurettavalta. Ikkunasta heijastuivat kalpeat, koulun uuvuttamat kasvoni ja lumisateen kastelemat hiukseni. Nyrpistin nenääni ja ajattelin kaihoten niitä aikoja, kun olin vielä nähnyt vaivaa näyttääkseni hyvältä. Ah, Florida, miksi minun piti lähteä?

Tiedät kyllä, miksi, muistutti pieni ääni takaraivossani ja kirskuttelin hampaitani. Polkaisin loskaista katua kärttyisästi ja aimo ryöppy lensi ohikulkevan rouvan päälle.

Ohikulkeva rouva loi minuun epäluuloisen, suuttuneen katsee ja minun teki mieli huutaa hänelle 'Suomi on vapaa maa!' Ennen kun ehdin sanoa mitään, näin Mikon viittelöivän minulle hätäisesti sisältä. Koetin ovea, mutta se raottui vain pienesti. Olivatko lihakseni tosiaan näin surkastuneet? Mitä oli tapahtunut vitosluokan jalkapalloreeneistä saaduille voimilleni?

Riuhtaisin ovea kaikin voimi ja se pamahti vasten naamaani. Ujelsin epätoivoisesti ja loikin sisää tykyttävää naamaani pidellen. Mikko näytti järkyttyneeltä. Karma is a bitch, mutisin mielessäni.

"Ensi kerralla, kun aion suututtaa viattoman vanhan rouvan, yritä estää minua, jooko?" puhisin Mikolle, joka pudisteli pettyneesti päätään.

"Miten niin viattoman. Paskat, tuo kääkkä oli ihan yhtä syntinen kuin me kaikki muutkin."

Kivuistani huolimatta räjähdin nauruun. Ehkä tulisimme sittenkin toimeen, mietin. Jätkällä oli hyvä huumorintaju, miten vanha ja kaljuuntuva hän sitten olikin.

Mikko alkoi näyttää minulle kauppaa ja esitellä eri osastoja, minne tavarat kuuluivat. Hän näytti, miten kassaa käytettiin ja lopuksi, hieman pahoitellen ohjasi minut siivouskomeron eteen.

"Ajattelin, että voisit tänään imuroida kaupan alakerran. Siellä on pääasiassa varastotuotteita, mutta sittenpähän saadaan sekin tehdyksi."

"Selvä."

Alakerta oli pölyinen. Mietin, miten Mikko pystyi työskentelemään näin likaisessa paikassa. Mietin, oliko Mikolla perhettä. Mietin, milloin näkisin Mishan uudelleen.

Työskentelin imurin äänekkäässä hyrinässä ja yllättäen huomasin pitäväni siitä. Olin ollut kauan tekemättä mitään.

Kolme päivää koulussa olivat olleet yhtä hyviä, kun olin osannut odottaakin. Rani ja Ilari olivat hyppineet niskassani vuorotellen, pommittaneet toisiaan mitä väkivaltaisemmilla juonilla ja minä olin todennäköisesti saanut osumat suurimmasta osasta. Eve oli ollut kiva, mutta hän suhtautui minuun yhä hieman varuilleen, minkä tyttönä ymmärsin. Oliver oli varsinainen pakkaus. 

Olin tavannut myös tonneittain muita ihmisiä, joiden kanssa olin istunut lukemattomilla eri tunneilla yhdessä ja ja jotka olivat seuranneet minua ruokalassa minne sitten ikinä istuinkin. En saanut olla hetkeäkään rauhassa.

Kun sain imuroitua pahimmat pölyt, hiivin yläkertaan. Mikko näytti kiireiseltä asiakkaiden seassa ja osoitti minulla vain koria, joka oli täynnä jotain pelipaitojen näköistä. Kaivelin mieleni perukoilta, missä niitä pidettiin ja aloin raahata koria kohti näyteikkunaa. Sen vieressä olevat naulakot roikkuivat valtoimenaan eri tyyppien pelipaitoja ja aloin ripustella uusia niiden joukkoon. Hetken kuluttua huomasin Mikon tarkkailevan työtäni tyytyväisen näköisenä. Virnuilin sisäisesti ja uppouduin takaisin hommiini.

Paidat melkein putosivat kädestäni, kun joku yllättäen rykäisi takanani. Taivutin päätäni hänen suuntaansa ja nyökkäsin. "Voinko auttaa jotenkin?"