Mortem Academy (Finnish)

Tervetuloa.

"Kävelet sen ohi joka päivä, saatat välillä miettiä miksi rakennus ei ole vielä purku uhan alla. Jatkan samaa rataa huomenna ja yli huomenna, rakennus on siinä etkä enää edes ajattele sitä. Siitä on tullut osa joka päivästä.."

"Mitä sinä teet?" kysyy tytön ääni ärsyyntyneesti takanani.
"En mitään" vastaan hänelle takaisin.
"Redhell Raonea Indelair, anna minun älypuhelimeni tänne" Tyttö sanoo korostaen erikoisella aksentillaan.
"Ei, en ainakaan vielä" sanon hänelle tiukasti. Pian tunnen vilun väreet sisälläni ja hypähdän ylös sängyltäni. "Helvetti Katy! Pois mun kehosta senkin riivattu hornan henki!" huudan hulluna.
Pian ystäväni Katyn EI aineellinen pää ilmestyy kehostani esiin. Katson häntä ärsyyntyneesti ja hän virnuilee minulle onnellisesti.
"Älypuhelin tänne, kiitos" Katy sanoo ivallisesti.
"Mutta ensimmäiseksi, pois mun kehosta!" Sanon ärtyisästi ja osoitan sormella lattiaa, jotta tekisin eleestäni voimakkaamman.
Katy huokaisee ja tulee kehostani läpi. Se tuntuu siltä, kun oksentaisi. Yyh,että vihaan sitä tunnetta!
Katy muuttuu aiheelliseksi ja ojennan kännykkäni hänelle. Näytän hänelle kieltä, kun hän saa älypuhelimen käteensä.
Käännyn kohti tornin ovea ja kuulen kuinka Katy valittaa takanani.
"Redhell, tämä on minun wattpad tilini! Tee oma,jos haluat kirjoittaa tarinaa!"

Kun kävelemme kohti ruokalaa, mietin takana olevaa kesälomaa. Käytävät,luokat ja salit kaikuvat tyhjytään kesäloman jäljiltä. Ainoastaan me ja muutama oppilas sekä työntekijä oli jäänyt tänne kesäloman ajaksi.Pian, tasan tarkkaan noin 10 minuutin päästä, oppilaat rynnisivät sisään ja hiljaisuus olisi mennyttä.
Saavuimme isoon ruokasaliin, jossa oli satoja pöytiä riveittäin, silmän kantamattomiin saakka.
Rehtorimme Panix, Mustam Panix, valmistautui muiden opettajien kanssa lukuvuoden aloitus juhlaan.
Jopa Kosto Onsuloinen ,rakkaan kaupunkimme pormestari oli paikalla.

"Mitä varten Kosto on täällä hengittämässä niskaamme?"
Kysyin kuiskaten Katylta.

"Etkö muista? On lohikäärme vuosi! Pormestarin pitää puheen aiheesta."
Katy selitti innoissaan ja hyppi paikallaan.

"Mistä minä voisin muka muistaa? Lohikäärme vuosi on vain kerran vuosi sadassa!" Minä valitin.

"Me olemme eläneet sen verran pitkään, että olemme sentään nähneet jo yhden lohikäärme vuoden! Muistatko? Vuosi 5506! Tasan 100 vuotta sitten!"
Katy iloitsee. Hän huitoo niin kovasti käsillään, että lyö minua samalla naamaan.

"Auts! Ja en minä kaikkea voi muistaa! Varsinkaan jotain mitä tapahtui 100 vuotta sitten! En edes muista mitä me söimme eilen!" Ärisen taas. Lohikäärme juhla? Wautsi Wau..Yhtä kiinnostavaa kuin limalohisten juoksu kilpailu!

"Tytöt! Tulkaa tänne" huutaa Panix.
Katsomme toisiamme hämmästyneesti ja kävelemme rehtorimme luokse.
Käymme läpi juhlan kulun (hohhoijaa) ja tehtävät joita meidän kuuluu tehdä (tupla hohhoijaa). Juhla menee samanlailla kun viimeiset 47 vuotta. 50 vuoden välein juhla tilaisuuksiin tulee muutos...
Toisin sanoen, rehtori pölisee säännöistä ja erilaisuudesta, me syömme ja sitten jaetaan huoneet. 47 vuotta sama homma! Tietenkin näiden välissä on väli Show:oita, mutta ne ovat edelleen samat kuin 47 vuotta sitten. 47..Se pirullinen luku!

Juhla alkaa kolme minuuttia myöhässä, sillä rehtori ei saa oppilas massaa hiljaiseksi.

"Kukahan saa huoneen 13?" Katy kysyy yllättäen.

"En tiedä. Luultavasti Lily ja Megs. Kenties joku uusi Blacksmith.." Sanon vaitonaisesti. Olimme käyneet rehtorin puheen ja olimme syömässä.

"Ajatellen jos jonakin vuonna, ME voisimme saada huoneen 13!" Katy sanoo toisella äänellä.

"Heko,Heko 200 vuotta samassa koulussa, ja ainoa huone koko aikana jossa, me emme ole olleet on 13. Joten ei, se ei ole mahdollista."

"Yania tammi! Ibi Onsuloinen!
Redhell Indelair ja Katy Featheir! Huone numero 13!"

Katsomme rehtoria suut ammollaan ja sen jälkeen käännämme hitaasti päämme niin, että katseemme kohtaavat. Seuraavassa sekunissa alamme kiljua ja huutaa.
Viiden minuutin kuluttua rauhoitumme tai ainakin yritämme.
Katsomme ympärillemme ja näämme ainakin tuhat hämmentynyttä silmä paria, jotka katsovat suoraan meihin.
Nolostuneet ilmeet valahtavat kasvoilemme.

Rehtorin puhuttelun jälkeen, me haimme tavaramme entisestä huoneestamme.
Kävelemme koulun käytäviä pitkin ja pysähdyimme huoneen 13 kohdalle. Käännyimme katsomaan toisiamme.

"Huone 13..Koko Mortem Academyn karmein ja halutuin huone huone!?..Meistä tulee...Cooleja" Katy katsoi minua. Tiesin, mitä hän tunsi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen..Vihdoin!

"Sinä koputat" sanoimme yhteen ääneen.
Purskahdimme pieneen nauruun. Kun lopetimme, teimme äärettömän sopimuksen ja toimimme: avasimme yhtäaikaa oven uuteen elämäämme.