Leiri

2.

Loput apuohjaajista Ethan, Zoe ja Rafael tulivat monia tunteja tuloni jälkeen. Onneksi, koska en enää pystynyt puhumaan Jonathanin ja Kelseyn kanssa.
-Eli nyt, kun kaikki on paikalla niin voimme jakaa teille mökit. Jokaisessa on kaksi ohjaajaa, Mr.Walker sanoo aivan liian innokkaana.
-Minä ja Jonathan olemme samassa, Kelsey sanoo ja tarraa pojan käsipuoleen.
-Valitettavasti me arvomme parit, Mr.Walker sanoo ja saa Kelseyn murjottamaan.
Jokainen tyttö ottaa pussista lapun ja avaa ne.
-Jonathan, luen ääneen. Miksi?
-Minulla on Ethan, punahiuksinen, pisamanaamainen Zoe sanoo iloisena, koska he ovat parhaita kavereita.
-Rafael, Kelsey sanoo raivoissaan ja katsoo poikaa murhaavasti.
-No niin ottakaas tästä avaimet ja menkää mökeille, Mr.Walker sanoo ja antaa jokaiselle avaimen. Minulla ja Jonathanilla on 3.
Lähden kävelemään mökille sillä välin, kun Jonathan jää Kelseyn luo rauhoittelemaan tätä. Mökki on aika lähellä päätaloa, missä syödään, kerrotaan päivän tapahtumia ja vietetään vapaa-aikaa.
Avaan oven ja menen sisälle. Sisällä näytti olevan vain kaksi sänkyä ja kylpyhuone. Ei muuta.
Huone tuo liikaa muistoja siltä kesältä.
Istuin Carolinen vieressä sängyllä ja juttelemme päivän tapahtumista. Yhtäkkiä hän antaa minulle korun samanlaisen kuin itsellään ja sanoo:
-Tämä koru kertoo ettei meitä voi erottaa ikinä.
-Oletko kunnossa? Jonathan kysyy takaani. Kuivaan nopeasti kyyneleen, jona on vierinyt huomaamattani poskelle.
-Joo olen, sanon nopeasti ja menen yhdelle sängyistä.
Otan matkalaukusta topin ja yöshortsit ja menen kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaatteeni. Harjaan vielä hampaani ja menen makaamaan sängylle. Nukahdan nopeasti välittämättä Jonathanin kolisteluista.

Tämä oli taas tällainen lyhyt, mutta yritän saada pidempii kun tarina etenee enemmän. Kommentoikaa toki tätä, koska haluan tietää tykkääkö edes joku tästä.