Leiri

5.

Katson ympärilleni taas. Ei ketään.
Lukitsin oven ja ikkunat, koska minua pelotti kirje.
Yhtäkkiä joku yrittää avata oven, mutta kun se ei aukea niin tulija huutaa:
-Voitko avata!?
Jonathan!
Avaan oven nopeasti ja halaan poikaa, mutta han tyrkkää minut pois.
-Mikä sinulla on? hän kysyy vihaisena.
-Lue tämä, sanon ja annan hänelle kirjeen.
Jonathan lukee sen ja katsoo lopulta minua hämmästyneenä.
-Mistä sait tämän? hän kysyy.
-Se oli ilmestynyt minun sängylleni, vastaan.
-Mutta miten Caroline voi olla kirjoittanut tämän? hän miettii.
-Carolinen ruumista ei koskaan löytynyt. Mitä jos hän löysi tielle ja jotkut ottivat hänet asumaan luokseen, ehdotan.
-Tuo voi olla mahdollista, mutta miten hän tiesi, että olet täällä leirillä? Jonathan kysyy.
-En tiedä, sanon.
-Jonkun leiriltä on pitänyt tietää hänestä, hän tajuaa.
-Miksi hän ei kertonut silloin minulle siitä? mietin.
-En tiedä, mutta tärkeintä on että hän on elossa, hän vastaa.
-Etkö ole minulle vihainen? kysyn yhtäkkiä.
-En vihaa sinua enää, hän sanoo.
-Hyvä, huokaisen helpotuksesta.
-Muuten miksi kirjeessä luki, että Zoe olisi tapettu? Jonathan kysyy.
-Hän...hän on kuollut, saan sanottua.
Hän ei ehdi vastata mitään, kun Kelsey tulee sisään ja alkaa valittamaan:
-Sinun piti tulla mökilleni sen jälkeen, kun kipaiset ensin omalla mökilläsi.
-No jäin kiinni suustani, Jonathan sanoo ja osoittaa minua.
-Tuon kanssa, Kelsey huutaa ja osoittaa minua sormellaan minua.
-Niin hänen, Jonathan sanoo.
-Sinä et voi olla tosissasi, Kelsey sanoo ja lähtee ovi paukkuen ulos.
-Nyt me aletaan etsimään Carolinea, Jonathan sanoo.
-Mutta mistä? ihmettelen.
-Ensin täältä ja jos ei löydy niin metsästä, hän sanoo.

Tästä tuli tälläkertaa dialogi painotteinen, mutta toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa tykkäättekö vai ette.