Leiri

3.

Herään aamulla herätyskellon pirinään.
Nousen ylös ja menen tavaroideni kanssa kylpyhuoneeseen. Käyn suihkussa ja puen päälleni mustan hameen ja vaaleansinisen topin.
Kun tulen ulos kylpyhuoneesta niin näen, että Jonathan vieläkin nukkuu. Mennen hänen viereensä ja tökkäsen häntä kylkeen.
-AU! hän huudahtaa ja syöksyy pystyyn.
-Anteeksi, sanon hiljaa.
-Ei se mitään, mutta seuraavan kerran herätä hellemmin, hän sanoo, mutta näen pienen suuttumuksen hänen silmissään. Jonathan nousee ylös ja menee vuorostaan kylpyhuoneeseen.
Lähden kävelemään päätaloa kohti aamupalalle, mutta törmään johonkin.
-Sattuiko Caroline? Ethan kysyy.
-Ei, mutta olen muutenkin Catherine, sanon ja nousen ylös.
Ethan on pitkä, musta hiuksinen ja siniharmaa silmäinen poika, jolla oli Rey banin silmälasit ja ihan lihaksikas vartalo.
-Anteeksi, hän sanoo nopeasti ja nolostuu hieman.
-Ei se mitään olen tottunut siihen, sanon ja lähdemme yhdessä kävelemään aamupalalle.
-Mutta eikö sinua yhtään harmita, että sinua kutsutaan Carolineksi? hän kysyy.
-Jonkin verran, mutta hänhän oli se joka jäi kaikkien mieleen, sanon rennosti.
Päätalon ruokasali oli iso, jonka keskellä oli pöytä mistä ihmiset hakisivat ruokaa. Otan vain paahtoleipää ja munakasta ja menen istumaan pöytään missä melkein kaikki paitsi Kelsey ja Jonathan olivat.
-Huomenta, Zoe sanoo iloisena minulle.
-Huomenta, sanon takaisin iloisena. Sitten me alamme jutella kaikenlaista ennen, kun Mr.Walker keskeyttää tulemalla sanomaan:
-Tänään leiriläiset tulevat ja pidämme leirikasteen melkein heti. Olkaa ystävällisiä heille.
-Joo, sanomme yhteen ääneen.
Yhtäkkiä pariovet lennähtävät auki ja sisään astuu arvattavasti Kelsey ja Jonathan. Silloin alan miettiä Carolinea, koska hän teki noin.
-Olette pikkuisen myöhässä, Mr.Walker sanoo, mutta jättää sen sikseen ja lähtee ulos salista. Kelsey vain pyörittelee silmiään.
-Missäs te kaksi olitte? Zoe kysyy ja nostaa toista kulmaansa.
-Ei missään, Kelsey kikattaa ja istuu Jonathanin kanssa pöytään.
Nousen ylös ja häivyn salista, koska olen jo syönyt.

tunnin päästä

Leiriläisiä alkaa tulla vain enemmän ja lopulta kaikki ovatkin jo paikalla.
-Hei kaikille. Olen tämän leirin pitäjä Mr.Walker ja tässä apulaisohjaajat: Zoe, Ethan, Rafael, Kelsey, Jonathan ja Caroline, Mr.Walker sanoo.
-Mr.Walker minä olen Catherine, sanon.
-Anteeksi kovasti Catherine, hän sanoo.
Minä ja Jonathan viemme oman ryhmämme meidän vieressä olevaan mökkiin ja selitämme nopeasti säännöt.
-Viimeinen sääntö ja ehkä tärkein on, että metsään ei saa mennä ilman ohjaajaa, sanon.
-Miksi? yksi poika kysyy.
-Sinne voi eksyä niin kuin Caroline eksyi, Jonathan sanoo ja katsoo minua.
-No meillä alkaa kohta leirikaste, joten mennään, sanon nopeasti välttääkseni lisäkysymykset.
Kävelemme rantaan missä kaikki jo on.
-Nyt alkaa leirikaste, Mr.Walker ilmoittaa ja vinkkaa kaikille ohjaajille. He ottavat minua käsistä ja jaloista ja heittävät järveen.
-Oliko tämä muka tarkoitus! huusin, kun pääsin pintaan.
-Joo, Mr.Walker ja muut nauravat.
-Kuka haluaa olla seuraava? Zoe kysyy.

Tämäkin oli tällainen tylsä taas, mutta kohta alkaa tapahtua enemmän.