Leiri

6.

Lähdemme Jonathanin kanssa vasta yöllä liikkeelle.
-Onko tämä hyvä idea? mietin.
-Jos haluaa löytää Carilinen niin kyllä, poika vastaa.
Olemme vasta muutaman mökin päässä omastamme, kun kuulemme ääniä.
-Mr.Walker, Jonathan kuiskaa ja työntää minut vasten seinää varjoihin.
Punastun, koska hän tulee liian lähelle. Onneksi tilanne menee nopeasti ohi ja pääsemme jatkamaan matkaa.
Päädymme niitylle, joka on minulle aivan liian tuttu. Täällä Jonathan suuteli Carolinea eli minua.
-Tiesitkö, että minulla ja Carolinella oli salaisuus, Jonathan sanoo.
-Oli vai? kysyn hämmästyneenä vaikka tiesin mitä hän sanoo.
-Lupasimme ettemme kerro kenellekkään, että suutelimme täällä toisiamme, hän sanoo.
-Minä tiesin siitä, sanon vahingossa.
-Miten? hän kysyy ja katsoo minua tarkkaan.
-Oikeastaan...öööö.....suutelit minua, sanon ja katson maahan punastellen.
Yhtäkkiä Jonathan vain suutelee minua varoittamatta. Se tuntuu ihanalta, joten päätän vastata.
-Mitä te teette? huutaa joku ja astuu pois vähäisen metsän seasta.
Se on.....
-Caroline! huudahdan ja irrottaudun Jonathanista.
-Olen Kelsey! tyttö huutaa ja osoittaa vuorostaan Jonathania.
-Sinä petit minua! hän huutaa
-Et enää, hän sanoo ja ottaa Kelseyltä vastaan läimäisyn poskeensa. Sitten tyttö juoksee pois paikalta.
-Mihin me jäätiinkään? Jonathan kysyy minulta.
-Sinä suutelit minua, sanon.
-Apua! huutaa joku yhtäkkiä.
-Se kuulostaa Carolinelta, sanon hätäisesti ja juoksen äänen suuntaan.
Olen juossut vähän aikaa metsässä kunnes kompastun johonkin ja kaadun.
Kaivan taskusta puhelimeni ja osoitan mustaa läjää edessäni. Se oli virhe, koska minua alkaa oksettamaan.
Maassa makaa lapsen kellertävä luuranko. Sen päällä on oranssi, likainen toppi ja mustat shortsit.
Caroline!
Varmistaakseni asian tutkin kaulan ja näen sen korun mikä on minullakin.

Tässä vähän lisää taas. Kommentoikaa.

Ja voisiko joku kertoa minulle miten tarinan voi lopettaa Wattpadissa, koska tämä on ensimmäinen tarinani mitä olen kirjoittanut tänne? Pliis!