Kukanlehden Tarina

Luku 3

Kukka upposi veden alle. Hänen keuhkonsa täyttyivät vedellä. Ei! En halua kuolla! Hän ajatteli ja ponnisteli päästäkseen pintaan. Se ei toiminut. Hän tuli jo aivan kiinni mustaan aukkoon. Hän katsoi silmät kauhusta selällään, kuinka vesi virtasi yhtenä pyörteenä aukkoon. Pian minäkin virtaan tuonne, hän ajatteli. Sitten hän sulki silmänsä ja heittäytyi täysin virran vietäväksi. Yhtäkkiä, hän tunsi, kuinka käpälät tarttuivat häneen. Emo? Kissa tarttui hänen niskanahastaan hampaillaan ja nosti hänet vedestä. Pelastuin! Hän ajatteli yskiessään vettä ulos keuhkoistaan. Hän katsoi pelastajaansa." Kuka sinä olet?" Hän katsoi liekinväristä naarasta." Nimeni on Roihutuuli, pikkuinen." Naaras vastasi lempeästi." Roihutuuli? Eikö sinun nimesi pitäisi olla Roihu tai Tuuli?" Hän kysyi hämmentyneenä." Meillä klaanikissoilla on kaksi-osaiset nimet." Naaras kehräsi huvittuneena. "Klaanikissoilla?" Kukka naukaisi uteliaana." Niin. Meitä klaanikissoja on erinlaisia. On sotureita, oppilaita, kuningatteria...Roihutuuli selitti, mutta Kukka keskeytti hänet: " Mikä sinä olet?" "Minäkö? Roihutuuli naukaisi."Minä olen kuningatar." "Mikä se on?" Kukka kysyi uteliaana." Se on sama asia, kuin emo." Roihutuuli vastasi. "Onko sinulla pentuja?" Kukka kysyi ujosti. Roihutuuli empi hetken, mutta vastasi sitten:" Minulla oli kaksi pentua, Aurinkopentu ja Kielopentu, mutta Kielopentu kuoli kuu sitten viheryskään." "Ai... Se on varmaan surullista, mutta.. mitä emolleni ja veljelleni tapahtui? Missä he ovat?" Hän naukaisi." Sinä et voi nyt tavata heitä." Roihutuuli totesi. "Miksen?" Kukka kysyi hämillään." Kerron myöhemmin. Nyt, sinun pitää seurata minua." Roihutuuli naukaisi vakavana." Mutta.. minne me menemme?" Kukka kysyi edelleen hämillään. "Me menemme klaanini leiriin."