Velipuoli? Osa 2.

3. Midnight Memories

Kyyneleet virtaavat poskillani.
Käännyn ja lähden pois. Kuulen poikien huutoa takaani, mutten kuuntele vaan menen suoraan vessaan. Istun siellä kauan, kunnes kuulen Liamin äänen.
"Lou, mikä sulle tuli? Onks kaikki varmasti ihan hyvin?". Harkitsen kauan, mutta avaan sitten oven päästäen Liamin sisälle. Poika näyttää hämmentyneeltä nähdessään kyyneleeni.
"M-mä voin kertoa sulle jos sä et oikeesti kerro yhtään kenellekän", varmistan pyyhkien kyyneleitäni. Tämä nyökkää ja istahtaa lattialle kuuntelemaan.

FLASHBACK KUN LOUIS OLI 15:

Kävelen Olivian kanssa rannalla. Rantahiekka kutittaa paljaita jalkojani mukavasti. Tanssiaiset menivät hyvin, mutta toivon, että vihdoin uskallan sanoa sen, mitä olen aina tälle halunnut sanoa. Olen aina ollut todella ujo, joten tästä tulisi vaikeaa. Tuo sinimekkoinen prinsessa tarttuu minua kädestä ja vetää minut kanssaan istumaan. Katselemme kaunista maisemaa. Auringonlasku.
"Olivia, mun on pakko kertoa sulle yks asia", sanon kääntäen pääni tyttöä päin.
"Louis mun on pakko sanoa ensiks yks asia, tai oikeastaan kaksikin", tuo kertoo haikean näköisenä.
"Tiedäthän sä sen meitä kaks vuotta vanhemman Justinin? Mä seurustelen sen kanssa, eikö ookki ihanaa!".
Olivian sanat kaikuvat päässäni.
"Eikö ookki ihanaa!". Tunnen kipua sydämessäni. Se särkyi. Nielen itkuni ja odotan tytön kertovan toisen asiansa.
"Ja, no, mä muutan sen kanssa Ruotsiin!", hän sanoo innostuneesti. Hitto Olivia. Tyttö jota olen rakastanut eniten maailmassa jo neljä vuotta. Nousen ylös ja tuijotan hämmästynyttä tyttöä suoraan silmiin.
"Mitä? Mikä se sun asias oli?", hän kysyy hymy hyytyen. Ei siinä kai mitään ihmeellisempää, oisin vaa kertonu sulle rakastavani sua, mut ei tää mitää haittaa...
"Ei sillä oo näköjään enää mitään väliä. Oli kiva tavata, toivottavasti ei nähdä enää, elä elämäs Justinis kanssa ja varmaan unohdat mut jo tunnin päästä", sanon kovaan ääneen tylysti. Alan itkemään ja käännän selkäni tytölle. Lähden kävelemään nopeasti eteenpäin pyyhkien kyyneliäni. Kuulen huutoa, mutten välitä. En halua nähdä Oliviaa enää ikinä.
En enää ikinä.

END OF THE FLASHBACK!

Liam nousee halaamaan minua.
"Mä voin kyllä häätää sen pois jos haluat", hän sanoo kuiskaten, mutta ravistan päätäni kielteisesti.
Ei se Sofien vika ollut. Tai, oli. Mitäs muka rakastui väärään ihmiseen. Siihen saakelin Justiniin.
"Muut alkaa varmaan jo ihmetellä, joten ehkä meiän kannattais mennä", Liam sanoo irtauduttuaan halauksesta. Nyökkään ja pyyhin kaikki kyyneleeni. En aio puhua hänelle mitään.

Tulemme ulos vessasta ja näen Harryn ja Zaynin jo juttelevan innoissaan Olivialle. Tyttö vakavoituu heti nähdessään minut.
"Miks sä et oo puhunu tälle sun mysteeritytölles mitään?", Harry kysyy heilutellen kulmakarvojaan ylös ja alas. Mumisen vaan jotain vastaukseksi ja näen paljon kysyviä kasvoja.
"Louis, sä tän viehättävän tytön kutsuit! Sun kannattais alkaa pikkuhiljaa seurustelemaan sen kanssa ennenkun mä otan ohjat käsiini", Harry sanoo iskien silmää.
"Siitä vaan sitten", mutisen ja saan taas vastaukseksi kysyviä ilmeitä.
"Louis mikä hitto sua vaivaa?!", Zayn huutaa.
"Ai että mikä MULLA on?! Ei tässä mitään muuta kun että ihminen jota en olisi koskaan halunnut enää nähdä on kanssani samassa tilassa! Se petturi jonka toivoin kuolevan erittäin kivuliaasti!", huudan kyyneleet valuen.
"Mä voin kyl selittää!", Olivia yrittää kyynel silmäkulmassa.
"Ei tarvii", huokaan ja istun Harryn viereen.

"Okei, nyt sä Louis tulet mun kanssa tonne", Olivia määrää, ottaa minua kädestä ja vetää minut mukaansa vessoille. Yritän päästä tytön otteesta irti, mutta se jää vain yritykseksi.
"Mun pitää avata tätä asiaa, ja sä pidät sen turpas kiinni onko selvä?", hän sanoo lukiten oven perässään. Nyökkään ja annan Olivian sanoa sanottavansa.
"Arvaas mitä Louis, mä odotin ihan hiton kauan sitä hetkeä, että sä kertoisit mulle tunteistas. Neljä vuotta! Sain siitä saakelin odottelusta tarpeekseni ja päätin yrittää jotain toista, ja se oli Justin. Mä aattelin että halusit olla vaan mun kaveri, etkä sitä mitä mä halusin! Sä vaan aattelit kokoajan itteäs ja kehuskelit aina itteäs mun lähellä. Mä itkin ennen Justinia joka ilta sun perääs, koska tiesin ettet tykkää musta! Tiedätkö miltä se tuntuu?! Ja mulla ei muuten ollut hajuakaan, että joku sellainen kun Louis Tomlinson olisi jossain pikkulikkojen Flawless sovelluksessa flirttailemassa tuntemattomille heti kun oma kulta kuolee!", tyttö huutaa minulle itkien. Meillä on hetken hiljaisuus, kunnes päätän rikkoa hiljaisuuden:
"Tiedätkö sä miltä tuntuu, kun sun elämäs rakkaus kuolee? Voin kertoa, että ei kovinkaan hyvältä! Sen jälkeen kun sä särjit mun sydämen, mä ajattelin että mua ei kiinnosta pätkääkään sun elämäs. Ja arvaa mitä? Ei mua kiinnosta vieläkään, joten mee vaan sen Justinis kanssa jonnekki ja eläkää elämänne".
Olivian kasvot täyttyvät kyynelistä. Hän hautaa kasvot käsiinsä.
"Sä et tiedä mun elämästä mitään! Justin ja mun veli Cordon kuoli tulipalossa. Arvaa oliko Cordonin mielestä hirveen kivaa kun paras ystävä ei pidä yhteyttä?".
Kyllä mä tiesin Cordonin kuolemasta. Kehtaakin väittää jotain sellasta.

Mä en todellakaan tiennyt Olivialla olleen noin vaikeaa. Mutta hän teki silti väärin. Käännyn avaamaan lukkoa, kun Olivia nousee.
"Louis?".
"Mm?".
"Mulla oli oikeesti ikävä sua", tuo sanoo todella hiljaa katsoen lattiaan.
"Niin mullakin sua", kuiskaan. Mulla tosiaan oli ikävä häntä. Vaikkakin hän teki mitä teki. Tunnen yhä pientä vetovoimaa tähän.
"Mä oon pahoillani kaikesta mitä sanoin. Mä olin vaan niin pois tolaltani kun tajusin taas nähneeni entisen parhaan ystäväni", Olivia sanoo kääntäen katseensa minuun. Katson tyttöä syvälle tämän vihreisiin silmiin. Hän on kaunis, yhä vieläkin. Menen lähemmäs häntä. Kasvomme ovat vain parin sentin etäisyydellä toisistaan.

"Ei se mitään", kuiskaan ja suutelen tätä pitkään.

----------------------------------------------
ERITTÄIN sekava luku 😂 Toivottavasti ees jotkut teistä tajus edes jotain:)

ps. Kiitti 5k lukukerrasta tän kirjan 1 osaan💗💗

xoxo venla❤️