5. Happily

270 24 8
                                    

--- COMEBACK TÄHÄN KIRJAAN TAUON JÄLKEEN!

SKIP AIKA TOSI MONTA VUOTTA:

Olen viettänyt koko päivän perheeni kanssa rannalla. Daisy on 13 vuotias kaunis tyttö. Hän käy kitaratunneilla ja rakastaa jalkapalloa enemmän kuin mitään muuta. Toinen lapsemme, Ryan Niall Tomlinson täytti eilen neljä. Hän omaa minun silmät ja Olivian hymykuopat. Ryan on todella suloinen ja iloinen veijari.

Kävelemme pitkin juuri asfaltoitua tietä, kun paparazzit päättävät pilata tunnelman. Heitä on varmaan sata ja ne kaikki rymistävät suoraan luoksemme.
"Kaikki on ihan hyvin", rauhoittelen lapsia, jotka käperyvät Oliviaan kiinni. Menen heidän eteensä suojellakseni heitä, ja se ilmeisesti auttoi. Soitan Liamille, että hän voisi ehkäpä tulla hakemaan meidät ja vähän äkkiä.
"Liam tulee muutaman minuutin päästä", kuiskaan Olivialle, ja tämä nyökkää. Paparazzit yrittävät yhä änkeä luoksemme, kun viimein kuuluu auton tööttäys. Liam ajaa mustan pakettiautonsa paparazzien läpi luoksemme.
"Isi, miksi Liam setä tulee tänne?", Ryan kysyy osoittaen silmät suurina lähestyvää autoa.
"Koska hän vie meidät noiden tyhmien paparazzien kynsistä takaisin kotiin", vastaan mulkoillen yhä kuvia ottavia paparazzeja.

"Äiti, mun päätä särkee", Daisy kuiskaa Olivialle samalla kun pakkaudumme autoon.
"Taasko sitä särkee? Louis, meidän on varattava huomiselle aika lääkärille", Olivia huokaisee, kun auto lähtee liikkeelle. Nyökkään ja katsahdan Liamiin.
"Kiitti Lima", kiitän vieressäni istuvaa miestä.
"Eipä mitään Lou", tuo vastaa vaivattomasti irroittamatta katsettaan tiestä.
Käännyn katsomaan miten takapenkillä voidaan. Näen suloisen näyn, joka saa väkisinkin kasvoilleni leveän hymyn.
Daisy on nukahtanut ja nojaa nukkuvan vaimoni olkapäätä vasten. Ryan sen sijaan heiluu istuimellaan kikattaen.
"Isi, saanko mä tulla eteen?", Ryan kysyy epäselvästi, mutta saan siitä onneksi loppujen lopuksi selvää.
"Tottakai", virnistän ja nostan pojan syliini. Pidän hänestä tiukasti kiinni, joka on hieman vaikeaa tämän rimpuillessa ympäriinsä.
"Mites teillä menee Olivian kanssa?", Liam kysyy hiljaa yrittäen olla herättämättä tyttöjä takapenkillä.
"Tosi hyvin", vastaan iloisena.
Meillä menee oikeasti hyvin. Simon on antanut meille tarpeeksi keikkoja, joten rahapulaa meillä ei ole.
Koulu on mennyt Daisyllä erittäin onnistuneesti ja muutenkin.
Lukuun ottamatta viimeaikoina lisääntynyttä päänsärkyä, jota tyttö valittelee lähes jokapäivä.
On pitkä hiljaisuus.
"Mitenkäs sulla itelläs on mennyt? Tarkoitan Sofiea ja Niallia ja näin...", Liam kysyy varovasti saaden mielialani laskemaan sata pykälää.
On ollut pitkään rauhallista.
En ole nähnyt näkyjä, enkä ole juonut.
Kyyneleet pakkautuvat silmiini muistellessani Sofien ainutlaatuista hymyä.
"Ihan hyvin", vastaan ja annan Liamille pienen hymyn.

Hetken kuluttua Liam kurvaa autonsa suurelle pihallemme.
"Kiitos Liam", kiitän ystävääni hymyillen.
"Lapset mites sanotaan?".
"Kiitos Liam setä", Daisy ja Ryan sanovat yhteen ääneen Daisyn herättyä.
Astumme autosta ulos ja kävelemme nopeasti sisälle.
Pyydän lapsia menemään nukkumaan, sillä on jo myöhä.
"Tullaan pian peittelemään", Olivia hymyilee ja antaa hellät suudelmat lapsiemme otsalle.

Lapsien mentyä omiin huoneisiinsa, menen keittiöön kaatamaan itselleni kupillisen kaakaota.
Poltan aluksi sormenpääni, joten puhaltelen niitä hetken saadakseni ne viileämmiksi.
Kaadan vielä toisen mukillisen kermavaahdon kera vaimoani varten.
Hipsin olohuoneeseen Olivian luo ja yllätän tämän kaakaolla.
"Kiitos rakas", tuo henkäisee ja suutelee minua nopeasti ottaen samalla lämpimän punaisen kaakaomukin käteensä.
Istahdan tämän vierelle ja otan hänet kainalooni.
Olemme aivan hiljaa. Ainoa asia mitä kuuluu on kaakaon ryystö kupeista.
Silittelen Olivian kauniita hiuksia varovasti. Se tuo mieleeni ajan jolloin Sofiekin oli vielä kanssani.
"Mikä on?", kysyn hiljaisuuden keskeltä, sillä Olivia näyttää poissaolevalta.
"Äh ei mikään. Onko Daisyllä kaikki hyvin? Päänsärkyä on jatkunut kuitenkin jo monta viikkoa...", tuo sanoo hiljaa katsellen lämmintä kuppiaan.
"Me mennään huomenna lääkäriin. Jokatapauksessa kaikki päättyy hyvin lopulta, lupaan", vannon ja hymyilen vaimolleni.

Juotuamme kaakaot, lähdemme yläkertaan lasten huoneisiin.
"Hyvää yötä kultaseni", Olivia kuiskaa hiljaa jo nukahtaneelle Ryanille.
Painan pienen suukon tuon päälaelle ja suljen valot huoneesta.
Käytävän toisessa päässä on Daisyn huone.
Se on täynnä jalkapallopokaaleja ja mitaleja. Sen perällä parvekkeenoven lähettyvillä on sänky, jossa Daisy lukee kirjaa. Olivia lähtee jo nukkumaan, mutta minä istahdan tyttäreni vierelle.
"Mitäs luet?", kysyn mietteliäästi saaden Daisyn katseen kohtaavan silmiäni.
"Tämä on vaan tällänen runokirja", tuo hymyilee hieman. Otan kirjan käteeni ja alan selailemaan sitä nopeasti.
Pian tulee runo, jota en voi sivuuttaa.
Elämässä on vain yksi onni. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
- George Sand
Kyyneleet pakkautuvat silmiini lukiessani sanoja. Muistan kuin eilisen, kun Sofien vaaleilta huulilta tulivat ulos juuri nuo sanat. Huokaisen syvään ja laitan kirjan hyllylle pokaalien viereen.
"Hyvää yötä", toivotan Daisylle hyvät yöt ja suljen yöpöydällä lepäävän lampun.

Kävelen sängyn vieressä olevan oven takana sijaitsevalle parvekkeelle.
Nojailen parvekkeen sementtikaiteeseen koko painollani.
Katselen tähtiä täynnä olevaa yötaivasta mietiskellen asioita. On täysin hiljaista. Ei kuulu hiiskaustakaan. Ei tuule. Kuulen ainoastaan oman hengitykseni.
Muistan yht äkkiä Sofien sanat vain tunteja ennen kuolemaansa.
"Sitten kun kuolen, muista nämä sanat: Iltaisin, kun olet laittanut lapset nukkumaan ja lukenut heille iltasadun, kun olet antanut vaimollesi hyvänyönsuukon, mene parvekkeelle. Katso tähtiä, ja etsi sieltä kaikkein kirkkain tähti. Pysähky hetkeksi, sulje silmäsi, tunne kuinka mä ajattelen sinua".
Katselen tähtitaivasta. Se on kaunis. Kuitenkin yksi tähti on kirkkaampi kuin muut. Sen kauneus saa minut unohtamaan kaikki murheeni. Suljen silmäni ja heitän kaikki ajatukseni syrjään.
Tunnen lämmön sisälläni. Se tulee aivan yllättäen. Kuin joku olisi kaatanut lämmintä kaakaota sydämeeni. Se tuntuu hyvältä.

Sofie. Tiedän että se olet sinä.

Sofie. Mulla on ikävä.

Sofie. Miten voisinkaan koskaan unohtaa sinua.

Sofie, kaunokainen.

---------------------------------------------HUHHUH! Tämmönen tänne sitten 3kk jälkeen plösähti

Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.



---------------------------------------------
HUHHUH! Tämmönen tänne sitten 3kk jälkeen plösähti. Toivon että tykkäsitte, ja tosiaan tää on mun ihanan kaverin ViiviEmilia  omistettu:)
OLETTE KAIKKI IHANIA❤️

xoxo venla❤️

Velipuoli? Osa 2.Tempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang