Yksipuolinen Rakkaus

Luku 2.

Draco astui Luihusten oleskeluhuoneeseen. Pansy oli häntä vastassa.
"Draco! Missä sä olit?!" tyttö huusi vihaisena.
"Loitsukäytävällä"
"Miksi? Petätsä mua?!"
"En tietenkään, miksi sä tollasta luulet?"
Pansy huokaisi.
"En miksikään", hän sanoi ja meni tyttöjen
makuuhuoneeseen.

Ron astui Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Hermione ja Harry olivat häntä vastassa.
"Ron! Missä sä olit?" tyttö kysyi Ronilta huolestuneena.
"Loitsukäytävällä"
"Miksi? Tunnit loppu jo"
"Ymh..."
"Kerro mulle Ron"
"Ei mitään. Unohda"
Hermione naurahti ontosti.
"Oikea loitsu on unhoita", hän sanoi ja meni tyttöjen
makuuhuoneeseen.

Kello näytti puoli kymmentä ja kaksikko suuntasi poikien
makuuhuoneeseen. Harry alkoi heti tenttaamaan Ronia.
"Ron, mitä sä teit siellä?"
"En paljon mitään"
"Olitko sä siellä Lavenderin kaa?"
"No en!"
"Ei oo oikein jos sä petät Hermyä", Harry sanoi nopeasti ja läppäsi käden suulleen. Hän kalpeni ja näytti siltä että puhui liikaa.
"PETÄTSÄ MUA HERMYN KAA?!" Ron huusi niin että Neville, Dean ja Seamus hätkähtivät.
"En, en... Oleskeluhuone on varmaan tyhjä, mä selitän siellä!"

Pojat hiipivät pimeään oleskeluhuoneeseen.
"No niin..."
Harry hengitti syvään.
"Älä räjähdä, kun kuulet tän mutta..."
Harry veti vielä kerran henkeä ja sanoi nopeasti:
"OlenihastunutHermioneen!"
Ron oli hetken hiljaa.
"Mitä..?"
"Olen... ihastunut... Hermioneen", Harry sanoi hitaasti.
Ron veti henkeä ja nousi tuolista. Sitten hän meni nopeasti makuuhuoneiden ovelle.

"Ron odota!"
Poika kääntyi.
"Mä oon ihastunut myös Chohon ja Ginnyyn ja..."
"ANTEEKSI MITÄ?!"
Harry pelästyi.
"Ron, sä herätät kaikki!"
"MITÄ VÄLIÄ?! VAI ETKÖ SÄ HALUA MUIDEN TIETÄVÄN ETT..."
Ronin puhe keskeytyi kun Harry tukki hänen suunsa.
"Shh!"
Ron repi itsensä ja meni raivon vallassa makuuhuoneeseen.

Mistä se nyt suuttu?

Aamulla Ron ei puhunut Harrylle. Hän oli mennyt aamiaiselle ennen kuin Harry oli edes herännyt.

"Hei, Hermione, arvaa mitä Harry kertoi mulle illalla?"
Hermione tuhahti ja katsoi Ronia silmiin.
"Jotain ihmeellistä varmaan kun piti sillä lailla huutaa. Sä herätit kaikki tytöt meidän makuuhuoneesta, varmaan myös koko tornista!" Hermione valitti vihaisena.
Ronin kasvoille nousi punaa.
"Ymh, sori..."
"Syytäkin olla pahoillaan. Mä jätän sut jos sä jatkat tollasta", Hermione uhkaili.
"Moi kaverit! Mistä te täällä olette, heh, jutelleet", Harry sanoi painottaen viimeistä sanaa. Hermione nousi.
"Ei yhtään mistään. Nähdään Harry"

Pojat jäivät kaksistaan.
"Kiitti Ron, kun et kertonu", Harry kuiskasi ja istui Ronin viereen. Poika ei kuitenkaan vastannut vaan söi hiljaa leipää. Harry huokasi ja otti croissantin.

Dracon ilta taas oli kulunut rauhallisesti velhoshakkia pelatessa. Hän oli voittanut Grabben, Goylen ja Pansyn mennen tullen, mutta Zabinissa oli haastetta.

"Shakki matti!" Zabini huusi.
Draco nousi ylös.
"Hyvä peli. Otetaan joskus uudelleen"
"Okei! Öitä."
"Öitä Zabini"
Pansy suukotti Dracoa poskelle.
"Öitä Draksu!"

Draco käveli alas makuuhuoneisiin. Hän piirsi paperille käärmeen takan edessä ja kävi nukkumaan.

Draco kulki käytävillä.
"Draksuu! Draksuu!" aavemainen ääni kaikui mustissa seinissä
"Ei nyt Pansy!" Draco vastasi vaivaantuneena.
Hän käveli eteenpäin.
Hän näki jättikokoisia, rikkinäisiä shakkinappuloita. Niissä oli kaiverruksia.
"Kuraverinen" oli kaiverrettu melkein jokaiseen nappulaan. Kun Draco kohotti katseensa, seinille oli kirjoitettu verellä "kuraverinen".

Draco hikosi ja sytytti sauvaansa valon. Hän kulki hitaasti käytävällä toivoen löytävänsä ulos.
Yhtäkkiä varjoista hänen eteensä tuli kauhea olento. Se oli kuin ankeuttaja, jonka huppu oli alhaalla. Sen pään paikalla oli kuitenkin Hermionen pää. Silmät olivat tyhjät, iho oli mädäntynyt ja vihreä.

"Draco... Miksi? Miksi?! MIKSI?!"

Draco heräsi huohottaen ja yltä päältä hiessä.

Poika oli aikaisin aamiaisella, sillä hän halusi nähdä, että Hermione olisi elossa. Hän odotti puoli tuntia ja alkoi hermostua. Onneksi tyttö saapui minuuttien kuluttua Suureen Saliin. Draco huokasi ja otti puuroa. Hän ehti syödä puolet kunnes Ron tuli. Poika näytti omahyväiseltä. Hän ja Hermione alkoivat jutella, mutta pian tyttö jo räyhäsi Ronille. Sitten tyttö nousi ja lähti. Draco kiirehti perään.

Hermione melkein juoksi käytävillä. Hän kuuli askelia takaansa ja meni nopeammin. Sitten hän törmäsi Pansyyn.
"Tainnutu!" Rohkelikko huusi nopeasti. Luihunen kaatui maahaan tajuttomana.

Draco näki Hermionen maassa. "Granger?"
Tyttö tunnisti Dracon äänen, kääntyi ja huusi:
"Tainnutu!"
Draco kaatui maahan. Hermione ei vain voinut jättää Dracoa siihen makaamaan. Hän tiesi, että hän joutuisi vaikeuksiin, mutta hänen oli pakko...
Vähän pilailla Dracon kustannuksella.

YOLO

A/N Moi, taas yksi osa purkissa. Tässä osassa tapahtuu kaikkea älytöntä ja Hermione antaa periksi mielihaluilleen.

Klikkaa tähteä jos tykkäsit ja kommentoi jos luit, se merkkaa paljon!

Seuraavaan osaan!