Yksipuolinen Rakkaus

Luku 4

Dracon askeleet kaikuivat tyhjällä käytävällä. Hän mietti, miksi oli koskaan halunnut olla kuolonsyöjä. Sehän oli ihan typerää! Sen hän huomasi jo katsoessaan isäänsä. Hänen isänsä tuli vuosi vuodelta vain enemmän vainoharhaiseksi. Hänellä oli enemmän vihollisia kuin ystäviä. Nytkin hän oli Azkabanissa. Ei Draco sellaista halunnut.

Nuorempana Draco oli kuvitellut saavansa paljon valtaa ja kunnioitusta olemalla kuolonsyöjä. Hän oli silloin halunnut olla kuolonsyöjä, mutta ei päässyt. Nyt taas oli päätetty, että 16 vuoden iässä hänen käteensä leimattaisiin merkki, joka pakottaisi hänet pimeälle puolelle.

Dracon jalat olivat vieneet hänet kirjastoon. Hän ehti juuri ja juuri nähdä, kun Pansy laittoi punaisen, vanhan kirjan takaisin hyllyyn. Draco odotti kunnes tyttö oli mennyt ja käveli sitten katsomaan mitä kirjaa hän oli lukenut.
Taikajuomat.
Sisältää muun muuassa rakkaus- ja monijuomaliemen.
Dracolla oli paha aavistus siitä, mitä Pansy aikoisi tehdä. Hänen piti alkaa vahtia juomiaan tarkasti.

Tällä välin Pansy oli hiipinyt keittiöön ja kotitontut olivat antaneet hänelle tarvittavat ainekset. Se oli maniota, koska tänä iltana olisi täysikuu. Viimeistään parin päivän päästä Draco olisi siis taas hänen.

Draco odotti kirjastossa toivoen, että Hermione ilmestyisi kirjastoon. Draco ei ollut varma miksi, mutta tuntui kuin hänellä olisi... Tunteita Grangerin tyttöä kohtaan. Mutta se ei ollut sopivaa hänen imagoaan ajatellen.

Draco odotti noin puoli tuntia, mutta Hermione ei ollut tullut vieläkään. Draco luovutti ja lähti kohti tyrmiä. Matkalla kuitenkin hän kuuli hiljaista itkua tyttöjen vessasta.

A/N
Siitä on tosi kauan kun viimeks kirjotin, jollei vuotta niin ainakin melkein. Motivaatio meni, juoni alkoi tuntua päättömältä, ja tietysti tulivat uudet fandomit. Silti, yritän kirjoittaa tämän tarinan loppuun, ja kiitos jos joku on vielä jaksanut pysyä mukana näin pitkään.

Kiitos.