Confidence (Larry Stylinson)

10.

Sunnuntai

Harry pakkasi tavaroitaan haikeilla mielin. Kipsi oli otettu pois, ja hän käveli kepeillä. Louis tuli huoneeseen, ja katsoi Harryyn.

"Sä lähet vai?" Louis kysyi masentuneena.

Harry nyökkäsi. Jos tarkkaan katsoi, saattoi nähdä kyyneleen hänen silmäkulmassaan. Louis astui lähemmäs Harrya, ja silitti tuon poskea.

Mitä tää nyt oli?

Harry jäykistyi ja muuttui paloautoksi. Hetken mielijohteesta hän suuteli Louista. Ne huulet, ne olivat niin pehmeät, ja lämpimät. Louis vetäytyi kauemmas.

"Mitä sä teet?" Hän katsoi Harryyn vihaisesti.

"Mutta mä luulin.."

"Älä kuvittele mitään. Lähe nyt vaan."

Mikä ihme Louista vaivasi?

Harry huokaisi, ja kinkkasi huoneesta tavaroiden kanssa. Se oli vaikeaa, hän pääsi just ja just alas vanhempiensa luo. Harry ei halannut äitiään, eikä tervehtinyt, hän oli surullinen.

✴

Harry katseli kuvaa, jonka oli ottanut Louisista salaa. Hän painoi kännykän rintaansa vasten, ja nukahti.

Tiistai klo 00.24

Harry selasi puhelintaan. Yhtäkkiä se piippasi.

Tuntematon: Harry?

Harry: Kuka oot?

Tuntematon: Louis.

Harry: Mitä?! Mistä sait mun numeron?

Louis: Numeropalvelu on olemassa.

Louis: Harry?

Harry: Nomitä Louis?

Louis: Ei mitään.

Harry: Joo öitä Louis.

Louis: Öitä Curly.

Harry: Mikä Curly?

Louis: ;)

Harry sulki puhelimen, ja sammutti valot.

Nyt oon niin hämmästynyt! 109 lukukertaa, kiitos ihanat!

- 93