8.

551 40 1
                                    

Ihan ensiksi, kiitos 74 lukukerrasta!! Pus 😘

Harry heräsi yöllä jonkinlaiseen ääneen. Hän nousi istumaan, ja sytytti yövalon päälle. Mitä? Louis pyöri levottovana sängyssään ja vaikeroi.

"Louis? Harry tässä. Onko kaikki ok?"

Louis säpsähti hereille, ja tuijotti Harrya syvälle silmiin. Se oli suorastaan pelottavaa Harryn mielestä.

Louis oli nähnyt painajaista, kamalaa painajaista.

"Sä näit unta Louis." Harry totesi.

"En kaipaa sua. Älä puhu mulle." Louis mumisi, käänsi kylkeä ja sulki silmät.

Maanantai

Louis istui aamupalapöydässä, ja katsoi käsiään. "Louis!" Hän tunsi tuon puhetavan: Harry. Tuo rullaili Louisin vastapäätä ja alkoi mussuttamaan ruokaansa. Louis ei voinut sietää sitä näkyä, vaan nappasi tarjottimensa, ja sanoi hoitajalle että syö huoneessaan. Harry jäi katsomaan Louisin perään.

Louis käveli huoneeseensa, ja tyhjensi osan ruuistaan roskikseen, jonka piilotti sängyn alle.

Harry tuli huoneeseen, ja sulki oven. Hän katsoi Louista hymyillen.

"Mitä sä tuijotat?" Tuo murahti.

"Sä satutat mua tolla, Miks oot ilkee?"

Tietäisitpä kuinka paljon muhun sattuu päivittäin, Louis halusi sanoa. Hän halusi jonkun, jolle puhua, jonka kainaloon käpertyä ja itkeä, kun siltä tuntui. Mutta ei.

Louis oli avaamassa suutaan, kun
oveen koputettiin, ja hoitaja astui sisään. Hän näki tyhjän puurolautasen, ja puolillaan olevan joqurttikupin, jonka jälkeen hänen huulilleen muodostui leveä hymy. Hoitaja kehui Louista, ja lähti sitten tarjotin käsissään.

Louis huokaisi helpotuksesta, ja alkoi näpräämään puhelintaan.

Jo kahdeksas osa, huh.

- 93

Confidence (Larry Stylinson)Tempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang