Confidence (Larry Stylinson)

12.

Kukaan ei avannut, joten Harry kurkisti ikkunasta. Hän näki Louisin sylkemässä lääkkeitään.

Sitten ovi avautui, ja Harry kohtasi Louisin silmät. "Miksä et ota lääkkeitäs?" hän kysyi.

Louis oli vihainen. "Sä oot myöhässä. Mikä tuli? Eikö äitis meinannu päästää?" hän kiusoitteli, ja vaihtoi aihetta.

"Louis, oo kiltti. Syö lääkkees, mun vuoks."

Louis huokaisi. "Älä puutu mun asioihin, pentu!" hän huusi naama punaisena.

"Mä en jaksa enää tätä. Mikä sua vaivaa, Louis? Miks sun mieliala vaihtelee? Ensiksi oot mulle kiltti, ja seuraavassa hetkessä huudat mulle päin naamaa. Päätä jo mitä sä haluat. Laita viestiä sitten, siihen asti meijän ei tarvii pitää minkäänlaista yhteyttä."

Harry pystyi nähdä Louisin kasvoilla pettymyksen, mutta hän ei välittänyt. Hän ei jaksanut välittää.

✴

1 kk myöhemmin

Louis katsoi ruokaansa vakavana. Hän oli päättänyt muuttua, hänen oli pakko muuttua, Harryn takia. He eivät olleet puhuneet mitään, lukuunottamatta niitä viestejä, kun Louis yritti puhua Harrylle. Tärisevin käsin Louis pisti lihakeittoa suuhunsa. Häntä yökötti. Louis oli myös päättänyt lopettaa viiltelyn, vaikka hän tiesi, ettei se tulisi onnistumaan. Hänen ranteillaan koreili tuoreet viillot, neljä päivää sitten tehdyt. Hän sai syötyä viisi lusikallista keittoa, kunnes ei enää jaksanut. Hänen kehonsa ei ollut tottunut ruokaan, joten hän lopetti.

En oo jotenkin tyytyväinen tähän. Mietin että voisin vähentää tilanteita Hazzan näkökulmasta, koska tarinahan kertoo Lousta. Mutta kiitos 140 lukukerrasta!

- 93