Unelma painajaiseni

Osa 2

Alessa vie minut tallin toimistoon. Nään toimistossa melkeinpä kaikki tallilla käyvät tytöt.
- Mitä nyt tapahtuu? Kuiskaan Alessalle, kun tallin omistaja alkaa järjestellä papereita.
- Tänään etsimme hevosille uudet hoitajat, Miro sanoo.
- Pyydän hoitaja ehdokkaat yksitellen tänne, Miro jatkaa.

- Ensiksi kaikki muut lähtevät pois paitsi Ellenistä kiinostuneet, jotka otan yksitellen tänne. Miron sanottua tuon liuta tyttöjä ja muutama poika lähtivät toimistosta. Hetken päästä perässä tuli lisää tyttöjä.

Kun puolet hevosista olivat jo menneet oli tallin epäsuosituomman hevosen vuoro. Vain minä ja muutama poika ja tyttö kävelimme toimistoon kuullessamme Amy nimen. Tämä tunne on sama, kuin sillon, kun kävelin ensimmäistä kertaa tämän punaruskean oven ohi. Sydämeni tykyttää niin kovaa, että hevoset luulisivat villihevoslauman tulleen talliin. Ensimmäiseksi yhtä kavereistani Annia puhutellaan ja muut käsketään ulos. Hengitän varmaankin yhtä kiihtyneesti, kuin koira.

- Johanna, Miro sanoo ovelta. Vihdoinkin!
- Jos pääsisit Amyn hoitajaksi, kuinka usein pääsisit käymään täällä ja oletko varma, että pystyt huolehtimaan Amysta melkein, kuin omasta hevosesta, vaikka Amyn luonne onkin hankala, Miro kysyy minulta
- Pääsisin tallille joka päivä paitsi, jos olemme menossa jonnekkin. Olen myös varma, että pärjään Amyn kanssa, vastaan.
- Oletko omasta mielestäsi valmis huolehtimaan hevosesta, josta tulisi melkein kuin omasi, Miro kysyy.
- Ainakin omasta mielestäni olen valmis, vastaan ja toivon tämän kidutuksen loppuvan.
- Pärjtkö itesi mielestä hyvin tunneilla Amyn kanssa? Entä totteleeko se sinua karsinssa, Miro kysyy kyllästyneenä joutuessaan toistamaan samoja kysymyksiä kaikkien hevosten kohdalla.
- Amy on kiva ratsastaa ja hoitaessa yrittää välillä tempuilla, mutta saan sen silti tottelemaan, vastaan Mirolle.
- Selvä. Nyt voit lähteä, Miro sanoo minulle ja poistuttuani hän huuta seuraavan nimen.

Kävelen Alessan luo.
- Se oli kamalaa, sanon Alessalle.
- Varmasti! Alessa nauraa minulle.
- Mennäänkö hetkeksi katsomaan Tyta? Kysyn Alessalta.
- Mennään vaan, Alessa vastaa. Kävelemme yksityistalliin ja menemme Alessan hevosen Tyn luo. Alessan hevonen asustaa tallissa, vaikka voisi olla Alessan ja hänen perheensä pihalla olevassa tallissa.

Harjatessamme Tyta yksi tallilla käyvä poika tulee katsomaan meitä.
- Tahtoisitko lähteä tänään ulos? Hän kysyy Alessalta suoraan. Minun täytyy kääntä pääni, etten ala nauramaan.
- En! Alessa vastaa vihaisesti.
- Eikö ole tullu selväksi etten haluu olla sun kaa! Alessa raivoaa pojalle, mutta ei silti huuda, ettei Ty pelästy.
- No selvä sitte! Poika huudahtaa ja lähtee pois. Purskahdan samantien nauruun ja saan Alessalta leikkimielisen mulkaisun.
- Mennään nyt takas nu ehitään hoitsujen jakamiseen, sanon selvittyäni naurukuolemasta. Pistämme harjat siniseen harjapakkiin ja viemme sen paikoilleen. Lähdemme tuntitalliin ja ensimmäisiä hoitsuja jaetaan jo.
- Nappi saa hoitajakseen Ennin, Miko ilmoittaa, kun saavumme toimistoon ja Enni hihkuu innoissaan.
- Amyn hoitajaksi pääsee Johanna, Miro sanoo lopulta.
- Jee!! Alan tuulettaman ja lähden heti Amyn luo, joka luimistaa korviaan, kun menen tarhan luo.
- Älä nyt kiukkupussi! Naurahdan tammalle mukamas kiukuissani. Ja menen tarhan sisälle silittämään Amyä luimistuksesta huolimatta. Rapsutan Amya vielä korvan takaa ja lopulta menen syömääb leipäni. Leivän syönnin jälkeen etsin Alessan ja löydän hänet katsomassa hänen ihastuksensa ratsastusta. Olen juuri menossa Alessan luo, kun Jere eli hänen ihastuksensa pysäyttää hevosensa hänen kohdallensa. Ja lähden kävelemään heidän ohi ja kuulen vain seuraavan: Kai se käy. Kävelen heidän ohi pyörälleni ja lähden pyöräilemään kotiin. Kotiin saavuttuani menen sänkyyni selaamaan instagramia.

Tällä kertaa vähän pitempi osa. Yhteensä 507 kirjainta. Heheheh olipa hauskaa.