Unelma painajaiseni

Osa 4

Lähdemme etenemään hiekkatietä rauhallisessa käynnissä, kunnes... nostamme ravin. Ravaamme metsäpolulle ja Amy yrittää kerran ryöstää laukkaan, mutta saan Amyn pidettyä hallinnassa. Ravailemme metsäpolulla, ja kun tulee niitty, kysyn: Laukataanko? Alessa vastaa kannustamalla Tyn laukkaan ja nousee kevyeeseen istuntaan nauttiessaan vauhdista. Annan Amynkin nostaa laukaan ja Amy meinaa heti ryöstää, mutta saan sen pysymään hallinnassa. Nousen myös kevyeeseen istuntaan, kuten Alessakin teki. Myötäilen Amyn liikkeitä, enkä ole varautunut pieneen pukkiin, mutta onneksi myötään pukkia vaistomaisesti, enkä putoa kovasta nelistä. Niityn keskikohdalla Amy yrittää taas ryöstää. Amy nostaa päänsä ylös, eikä kuuntele paino- tai pohjeapuja. Amy laukkaa hetken, kunnes saan Amyn onneksi hallintaan. Huokaisen helpotuksesta, sillä en halua joutua samanlaiseen kokemukseen - tai vielä pahempaan - kuin kentällä toisella tunnillani Amylla.

- Nostakaa laukka ja menkää tuo pieni sarja tuolla! Yksi kerrallaan! Ratsastuksen opettaja kailottaa keskeltä kenttää ja osoittaa sarjaa kentän vasemmalla pitkällä sivulla.
- Amy ja Johanna ensimmäisenä, ratsastuksen opettaja sanoo ja nyökkää minulle, jotta tiedän, että saan lähteä suorittamaan tehtävää. Hengitän kerran syvään ja nostan sitten laukan. Amy laukkaa ensin kuuliaisesti ja ajattelen jo, että onnistuisin varmasti. Sarjan ensimmäisellä esteellä menetän tasapainoni hetkeksi, mutta en putoa. Toisella esteellä Amy pukittaa samalla ja nostaa päänsä pilviin, enkä saa enään tuntumaa Amyyn. En pohkeilla, ohjilla tai painolla, en millään. Amy alkaa laukata kenttää ympäri, kuin hullu. En kuule mitä opettaja huuta minulke kentän keskeltä, sillä keskityn niin tiivisti kiinni pitämiseen. Ensin pysyn mukana, mutta kun Amy alkaakin menemään pukkilaukka selviän muutaman pukin kyydissä, kunnes putoan. En päästä ohjista, vaikka mikä olisi! Ajattelen tuohtuneena. Menen muutaman kierroksen ravaavan Amyn perässä, kunnes se pysähtyy. Onneksi en saanut muuta, kuin vain mustelmia.

Herään ajatuksistani, kun Amy lähtee viemään minua eteenpäin ilman omaa tahtoani.

Kylhän mä tän sain tänään kirjotettuu!😃 Sit meen viel ite lukemaan. Hyvää yötä! (Kiitos lukemisista, votettamisista ja kommenteista!😘) Mul oli jotain mieles äsken, mut mä unohin sen jo... nyt heti sit muistan. Mä muutin sitä "takakantta" vähäsen ja Johanna ei eksykkään metsään yksin vaan Amy ryöstää, kuten jo selvisikin. Ehdottakaa hyviä romanttisia ihmissusi tarinoita:3 (en käytä tota emojia yleensä ikinä)