Juuri kun Kiritto taivutteli Inuyashan lyömään miekallaan "tuulen haavan" - tai niin Inuyasha huusi - näin hänet. Ja silloin ymmärsin Narakun suunnitelman. Pahan suunnitelman. Ja se oli jotakin niin väärää!!
~~~
Jatko-osa aiemmille julkaisuilleni Th...
"Entisaikojen Japani, Inuyashan Ulottuvuus, täältä mä tulen!" Ja Masato, odota mua, mä pelastan sut vielä. Toivottavasti sä kestät siihen asti.
Shin teleporttasi minut tuttuun tapaan uuteen Ulottuvuuteen. Tällä kertaa se vain ei tapahtunut yhtä pehmeästi. Nimittäin putosin korkeuksista suoraan puiden latvojen läpi lampeen.
"Shin!! Mitä tapahtui?" kysyin likomärkänä. Ei niin mukava aloitus uudelle Ulottuvuus-reissulleni.
"Anteeksi. Sarah oli se, joka aina pehmensi voimillaan laskeutumisesi toiseen Ulottuvuuteen", Shin mutisi jostakin kaukaisuudesta, nolostuneena.
"Phuuh. Okei. No ei voi mitään enää", huokaisten hyppäsin järvestä pinnalle ja kuivasin itseni tuulen voimillani. Se oli yksi niistä ilman voimien hallitsemisen hyvistä puolista.
"Onnea tehtävääsi, Suzu", Shin huikkasi vielä ja katkaisi sitten yhteyden minuun. Nyt olin omillani.
En tiennyt tarkkaa paikkaa, johon minun kuuluisi mennä, joten lähdin lentelemään puiden yläpuolelle. Lähellä näkyikin olevan pieni kylä, jota kohden lähdin kiireesti.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Saavuttuani kylän laidalle näin sen toisella puolen kulkevan joukkion; yksi puna-asuinen ja vaalea hiuksinen poika vieressään tumma hiuksinen tyttö yllään tuttu koulupuku, heidän vieressään tuli tummahiuksiset tyttö ja poika, lisäksi heillä oli mukanaan ihmisen ja ketun sekoitus. Koska en yhtäkkiä muistanut heidän nimiään, tiesin joukkion olevan se, jonka mukaan minun kuuluisi mennä. Mutta oikeastaan ajattelin vain seurailla heitä sivusta... En halunnut enää kiintyä minkään Ulottuvuuden ihmisiin sen jälkeen, mitä viimeksi tapahtui. Pelastinhan minä Yuukin, mutta nyt Masato oli Pahan vankina. Oi, rakas Masatoni, kaipasin häntä niin.
Laskeuduin sievästi maahan ja lähdin kulkemaan näkemäni joukkion perässä. Sitä ennen kuitenkin menin puiden taakse suojaan ja vaihdoin taika-asuni Shiniltä saamaani vanhaan japanilaiseen asuun. Näin sopisen paremmin tähän ympäristöön ja aikaan, enkä herättäisi liikaa huomiota. Tosin hiukseni tulisivat pistämään silmään. Parasta pistää ne huivin alle piiloon, päätin.
Kyläläiset eivät kiinnittäneet minuun matkamiestä enempää huomiota, joten kuljin kaikessa rauhassa pitkin kylää. Pian saavuin sen talon luo, jonne se joukkio oli kadonnut. Olin jo jatkamassa siitä ohi, kun takaani kuului vanhan naisen ääni:
"Hei, sinä siellä. Tule toki pistäytymään sisällä!"
Käännähdin ympäri ja näin edessä vanhan naisen, joka tuijotti suoraan minun silmiini. Loihdin kasvoilleni hymyn ja nyökkäsin varovasti:
"Kiitos, se olisi mukavaa."
Nainen hymyili ja lähti kävelemään taloon päin.
"Minä olen tämän kylän papitar, Kaede", nainen esitteli itsensä ja istuutui maahan nuotion äärelle. Seurasin esimerkkiä ja istuin hänen viereensä.
