Kolmastoista luku: Inuyasha osa 12

22 4 5
                                    

"Mut onko se paha juttu, jos peili kerran sumentaa meidät?" kysyin epäröiden.

"On. Se tarkoittaa, että tätä menoa teillä ei ole jatkoa."

(Masato kertojana)

"Mitä tarkoitat? Ei ole jatkoa..?"

"Niin, ei ole jatkoa", Kanna totesi yksinkertaisesti. Sitten hän vain käänsi katseensa minusta pois, isäntäänsä.

Kun tajusin, ettei hän kertoisi enempää, lähdin Suzun tueksi Kaguraa vastaan. Tosin hän oli rutkasti voiton puolella. Kaguralla kun ei ollut tarpeeksi erilaisia loitsuja käytössään, niin Suzu oppi hänen heikkoutensa ja vahvuutensa nopeasti.

Sesshoomarukin pärjäsi varsin hyvin Narakua vastaan. Mutta kun Sango, Miroku ja Shippoo saapuivat paikalle Kiraralla ratsastaen kaikki muuttui; Naraku levitti ympärillemme tappavaa mustaa myrkkyä. Siinä tilassa vain minä, Suzu ja Naraku pystyimme hengittämään kunnolla. Kaikki muut kaatuivat maahan yskien, jopa Sesshoomaru.

"Mitenkäs nyt suu pannaan?" Naraku nauroi kierosti.

"Heih, me ollaan vielä kunnossa!" Suzu hihkaisi osoittaen itseään ja minua.

"Niiin, mutta te ette voi tehdä mitään auttaaksenne heitä, typerät rakastavaiset", Naraku pilkkasi meitä ilkkuen.

"Hän on oikeassa, Suzu, mutta tiedän kuka voi", huokaisin ja lähdin Kagomea kohden. Kai minä jotenkin oletin, että Suzu seuraisi minua Kagomen luo, sillä yllätyin hänen lähtiessään päinvastaiseen suuntaan.

"Hei mihin sä meet?" huudahdin hänen peräänsä kysyvästi.

"Mäkin tiedän jonkun, joka pärjää Narakulle", Suzu hihkaisi liidellessään linnatemppeliin sisälle. Tarkoittiko hän nyt tietävänsä jonkun Kagomen veroisen henkilön? Vai mitä? Olin nyt niin pihalla, mutta juoksin Kagomen luokse ripeästi.

Hän makasi maassa myrkystä kärsivänä. Inuyashan kädet olivat suojelevaisesti hänen ympärillään.

"Kagome! Avaa silmäsi", herättelin tyttöä kiireisesti. Samalla koitin luoda hänen ympärilleen maan puhdistavaa voimakenttää, joka itseni ympärillä oli. Luojan kiitos se auttoikin Kagomea virkoamaan.

"Mitä nyt?" hän kysyi unenpöppöröisenä.

"Tähtää nuolesi Narakuun, jotta myrkky hälvenee", neuvoin häntä kuiskien. Hän nyökkäili ja alkoi virittää joustaan.

Nuoli osoitti syyttävästi Narakuun, kun se ampaisi matkaan. Ja se toden totta osui Narakuun, mutta samalla myös toiselta puolen tulleeseen nuoleen. En nähnyt kuin vilaukselta, kuka nuolen ampui, sillä nuolten kohdatessa, maailma ympäriltäni sumeni. Samoin taisi käydä Suzullekin...

(Kagome kertojana)

"Masato, mikä sun tuli?" kiljaisin hädissäni saaden kaikkien katseet kääntymään minuun.

"Kappas, sen siitä saa, kun ajattelee liiaksi muiden parasta, hohohoo", Naraku naureskeli voitonriemuisena.

"Myös Suzu pyörtyi", kuulin vaimeasti Kikyon äänen Narakun toiselta puolen. Arvasin hänen olleen sen toisen nuolen takana.

"Totta kai he pyörtyivät, hohohoo, suojasivathan he puhdistavan voiman lähdettä, kumpainenkin. Sitä saa mitä tilaa", Naraku hekotteli edelleen.

"Mutta miksi he eivät herää? Pyörtymisenhän kuuluisi kestää vain muutaman hetken", kysyin epäröiden.

"Terävää. Ystävänne Kirito näyttää heille parhaillaan makoisia unia."

"KIRITO!!!! Tule esiin senkin pelkuri", huusin ja viritin nuoleni valmiuteen. Olisihan se pitänyt arvata.

Kirito asteli huolettomasti Narakun rinnalle käsissään paljon Kannan peiliä muistuttava peili.

"Tollako sä näytät näille kahdelle painajaisia?" ärähdin hänelle vihaisena.

"Enhän toki. Suzulle näytän kauniin toisen todellisuuden ja tuolle toiselle... No, en vielä tarkalleen tiedä, hehhee", Kirito virnisteli kujeilevasti.

"Saasta. Eihän tollasta jaksa kukaan. Ei ihme, ettei Suzu oo sun perääs", Inuyasha sylkäisi antaen minulle hyvää aikaa keskittyä jännittämään jouseni uudelleen.

"Puhu sä vaan omasta puolestas! Jätkällä on kaks mimmii pyöritettävänä. Mistä puheen ollen, kummankaan niiden nuoli ei tehoo muhun", Kirito tuhahti lähtien kävelemään poispäin.
Mutta silloin ammuin nuoleni suoraan kohti Kiriton peiliä. Se hajosi kappaleiksi, mutta Kirito vain repesi nauruun:

"Hehheeh, Naraku oon tosi pahoillani, mutta jälkeläises tarvii uuden peilin."

"Täh?!?" suustani lipsahti.

"Aivan niin. Kagome, tuo oli Kannan peili. Tiesin, että yrittäisit pirstoa Kiriton peilin... No aina ei voi voittaa", Naraku selitteli virnuillen saaden sappeni kiehumaan. Se saasta. Mokomakin. Mitä me nyt teemme? Täytyisihän meidän nyt jotenkin auttaa Suzua ja Masatoa, jotka olivat auttaneet meitä.

"No, mitä vielä odotatte?" Inuyasha tuhahti jatkaen: "eikös meidän pitäisi etsiä se Kiriton peili?"

"Ette tarvinne siihen minua", Sesshoomaru kuittasi lähtien kiireesti pois. Toisaalta ymmärsin häntä; hän halusi päästä nopeasti pienen Rinin luokse.

Myös Kooga oli lähdössä, mikä puolestaan sai Inuyashan hieman rentoutuneemmaksi, onneksi. Toisaalta meillä oli nyt jo kaksi silmäparia vähemmän etsimässä Kiriton peiliä.

Kaiken lisäksi Naraku oli kadonnut johonkin, Kirito mukanaan. Toisaalta peili olisi luultavasti jossakin päin tätä valtavaa linnatemppeliä. Emmekä tienneet kauanko meillä olisi aikaa peilin etsimiseen ja tuhoamiseen. Meidän olisi siis paras jakautua kahdeksi porukaksi... Mutta en pitänyt siitä ajatuksena; mehän olimme sentään menossa suoraan Narakun päämajaan!

"Älä huoli Kagome, Inuyasha on kanssasi", Sango kuiskasi korvaani halaten minua samalla.

"Niinpä. Mutta juuri sitä minä pelkäänkin", kuiskasin niin hiljaa, ettei kukaan kuullut.

Ehkä kaikkein kamalinta kuitenkin olisi kuolla yhdessä rakkaimpansa kanssa. Kuka muka toivoo rakkaansa kuolemaa?
-sp-

-------
Moikkelis moii!!! Mietin tässä, että jos tekisin tästä The Keys of the Worldsista joulukalenteri tyyppisen speciaali hommelin (idea Lifeisforfun_ kiitos) niin, mitä pitäisitte siitä noin niinku ajatuksena? Luvuista tulis pääsääntösesti tosi lyhyitä ja näin poispäin. 😊⛄

Ja sitten mietin, että mikä vois olla tän The Keys of the Worldsin lyhenne 😅 ehdotuksii?

Millasena te näätte Masaton, Kiriton ja Suzun? (Ulkonäkö, luonne yms)

Sallaww

/fixed/

The Keys of the Worlds 3Tahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon