Kahdeksastoista luku: Inuyasha osa 15

29 4 2
                                    

Sarah katsoi minua suoraan silmiin. Hän ei edes yrittänyt katsoa muualle. Enkä minäkään voinut kääntää katsettani hänestä pois. Olin täynnä vihaa häntä kohtaan. En tiennyt, mitä tai miten sanoa hänelle. Pitäisikö huutaa, että minä vihaan sinua. Vaiko sittenkin kysyä, miksi. Tai voisinko jotenkin auttaa häntä. Tai sitten vain pitäisi olla hiljaa ja kävellä hänen ohitseen.

"Kas, kas. Mitäs rakastavaiset?" Sarah kysyi piruilevana. Käänsin katseeni Masatoon, joka puristi kättään tiukemmin ympärilleni.

"Heipä hei, Sarah. Meillä ei nyt oo aikaa jutustella sun kanssas", Masato vastasi tyynenrauhallisesti, mutta kuulin takaani Inuyashan ärtyneen olemuksen. Hän ei tainnut pitää Sarahista. Niin kuin eivät muutkaan.

Ihme kyllä, Sarah ei käynyt kimppuumme. Hän antoi meidän vain kävellä ohitseen. Ja metsän siimeksessä näin jo Portinkin hohtavan. Jokin tässä mättäsi, Sarah päästi meidät liian helpolla. Mitä varten hän edes oli raahautunut tänne, jos ei estääkseen meitä sulkemasta Porttia. Eihän hän tännekään voisi jäädä, joten mitä hän siis teki täällä? Ei kai vain...

"Sarah, mitä sä teet täällä?" käännähdin salamannopeasti ympäri bumerangini käsissäni.

"Etkö tosiaan käsitä? Ajattelin siepata mukaani jotakin täältä. Esimerkiksi tämän tytön", Sarah nauroi ilkeästi napatessaan Sangosta kiinni. Hyökkäys tuli niin arvaamatta, ettei Sango osannut varautua ja pudotti siksi Hiraikotsun hölmistyneenä maahan.

"Sä et voi olla tosissas", kiljuin vimmoissani. Iskin omalla bumerangillani Sarahia kohden, mutta jokin tarttui minuun takaapäin kiinni. Se oli Kirito.

"Suzu-kulta, tulisit nyt vaan sulkeen sen Portin", hän maanitteli minua sokerisella äänellään.

"Suzu, älä tee sitä, jos suljet Portin nyt niin...", Masaton ääni hiipui Kiriton lausuessa jonkin loitsun. Katselin hädissäni kaikkea ympärilläni tapahtuvaa; Miroku ja Inuyasha taistelivat Sarahia vastaan ja yrittivät saada Sangon vapaaksi, Kagome ja Shippoo katselivat pelonsekaisin tuntein ympärillä tapahtuvaa, eivätkä siksi huomanneet taakseen ilmennyttä tummaa varjoa, Masato puolestaan makasi maassa tajuttomana ja aivan selkäni takana oli tämän Ulottuvuuden Portti, jota en saisi edes sulkea. Lisäksi Kirito oli kietonut kätensä ympärilleni raahaten minua paraikaa Porttia kohden. Nyt täytyisi tehdä jotain...

"Kirito... Ennen kuin mennään Portille, voisitko päästää must irti, kääntyy kasvot muhun päin ja antaa pikku suukon viime kerran muistoks", lirkuttelin niin suloisesti kuin osasin. Kuten arvelinkin tämä sai Kiriton päästämään otteensa käsistäni ja käännähtämään puoleeni innokkaan näköisenä. Ripeästi otin askelen taaksepäin ja potkaisin hänet kumoon. Iskin vielä toisen bumerangini maahan pitämään häntä aloillaan.

Kiriton hoideltuani lennähdin Kagomen ja Shippoon luo. Naraku oli nyt jo aivan kiinni Kagomessa ja kuiski tälle hiljaisia käskyjä. Kagomen kasvot olivat kauhun vääristämät. Inuyashakin oli huomannut tämän, mutta ei pystynyt auttamaan; jos hän nyt iskisi Tuulen haavan, se osuisi myös Kagomeen.

"Kas, pikku-Suzu! Haluatko sinäkin leikkiä kanssani, hohoo", Naraku nauroi pilkallisesti, mutta en jaksanut välittää hänen äänensävystään.

"Hmh. En erityisemmin halua leikkiä kanssasi, mutta kai se on pakko", virnistin hypähtäen korkeammalle ilmaan. Lähetin tuulen kuiskaamaan suunnitelmani eteenpäin, niin ettei Naraku kuulisi sitä. Ja juuri kun olin Narakun ja Kagomen - ja Shippoon - pään yläpuolella, Inuyasha tarttui miekkaansa ja iski Tuulen haavan. Minä pudottauduin alas niin nopeasti kuin luonnonlait sallivat siepaten Kagomen ja Shippoon mukaani.

Tuulen haava iskeytyi keskelle Narakua pirstoen tämän kehon täysin, mutta sen sijaan, että jäljelle olisi jäänyt ruumiin palasia maahan putosikin pieni, puinen nukke.

"Pah, vai käytti se pelkuri taas nukkea", Inuyasha murahti kääntyen Kagomen puoleen:

"Oletko kunnossa?"

Kagome vain nyökkäsi vastaukseksi. En voinut olla huomaamatta hänen ihailevaa katsettaan, joka suuntautui minuun... Ja punastuin korviani myöten.

"Sangoooooo!!!!!!!!" Miroku huusi rakkaansa perään, joka kohosi kohti taivaita Sarahin otteessa. Mirokun äänen tuskainen kaipaus riipi sydäntäni.

Sallaww

/fixed/

The Keys of the Worlds 3Where stories live. Discover now