Juuri kun Kiritto taivutteli Inuyashan lyömään miekallaan "tuulen haavan" - tai niin Inuyasha huusi - näin hänet. Ja silloin ymmärsin Narakun suunnitelman. Pahan suunnitelman. Ja se oli jotakin niin väärää!!
~~~
Jatko-osa aiemmille julkaisuilleni Th...
Kagome kumppanuksineen jäivät yöksi läheiseen kylään. He saivat majapaikan kylän varakkaimman näköisestä talosta manattuaan ensin yookain sieltä pois. Muut katselivat Mirokua paheksuen ja päättelin tämän olevan joku heidän sisäpiirinjuttunsa.
Itse asetuin yöksi viereisen talon katolle nukkumaan. Sinne kuulisin hyvin, koska he lähtisivät jälleen jatkamaan matkaansa.
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
"He ovat palanneet!! Haloo kaikki!! He ovat täällä taas!"
Heräsin kovaääniseen huutoon ja niin ilmeisesti myös Kagomen poppoo. Kaikki ryntäsivät ulos ottamaan tulijoita vastaan.
Kylän laidalla kävelivät kylää kohti viisi tummapukeista hahmoa. He olivat kaikki nuoria miehiä.
"Yookain tappajat ovat täällä taas!" huuteli pikkuinen poika ja hyppelehti miehiä lähemmäs.
Pojan sanat kuullessaan Sangon mielenkiinto heräsi ja hän lähti kiireesti kävelemään pojan perässä miehiä kohti. Kukaan muu ei tainnut huomata sitä, mutta näin Mirokun ilmeen kiristyvän aivan aavistuksen verran.
"Hei, onko totta, että te olette yookain tuhoajia? Tai siis tappajia?" Sango kysyi vienosti hymyillen miehiltä.
"Onhan toki. Olet tainnut kuulla meistä, neiti..?" yksi miehistä tokaisi ja katsoi Sangoon kysyvästi.
"Olen Sango. Ja ei, en ollut kuullut teistä aiemmin. En edes tiennyt, että on muitakin yookain tuhoajia", Sango naurahti ojentaen kätensä tervehdykseen.
"Muitakin? Puhutko nyt legendaarisesta yookaiden tuhoajien kylästä, joka tuhottiin maan tasalle hetkessä eikä yksikään selvinnyt?" toinen miehistä kysyi hämillään.
"Kyllä puhun. Tosin minä selvisin. Olen kyläni viimeinen eloonjäänyt", yleensä niin vahva Sango kuiskasi hiljaa.
"Mut-mutta oletko sinä tyttö yookain tuhoaja? Eihän se käy!" yksi miehistä huudahti.
"Niinpä niin, tottakai kaikki ovat yhtä kapeakasvoisia", Sango nyökkäili samalla, kun kääntyi pois päin miehistä.
Kagome juoksi pian hänen luokseen.
"Sango, oletko okei?" hän kysäisi huolestuneena.
"Tottakai olen", Sango sanoi yrittäen hymyillä.
"Luulin vain löytäneeni samankaltaisia ihmisiä, mutta se taitaa olla turha haave", hän jatkoi niin hiljaa, että kukaan muu kuin Kagome - ja minä - ei kuullut. Minä tietysti kuulin, koska tuuli kantoi hennotkin sanat korviini. Sango oli siis yookain tuhoaja. Hän olikin ainut, jonka rooli oli ollut minulle täysi arvoitus.
"Hei tyttö, odota! Neiti-Sango, olen pahoillani, en tarkoittanut. Olisi hauska jutella kanssanne!" yksi miehistä juoksi Kagomen ja Sangon luokse. Sangon kasvoille kohosi varovainen hymy. Miroku katseli tätä kaikkea sivummalta miettivänä.
Päivä kului nopeasti kuunnellen Sangon ja yookain tappajien jutustelua. Samalla sain lisää tietoa siitä Shikon-kuulasta, jonka sirpaleita Kagome seurueineen jahtasi. Yookain tappajilla oli yksi, jonka he olivat saaneet tuhottuaan yhden yookain. He antoivat sirpaleen ilmeisesti Sangolle, joka antoi sen Kagomelle. En kuitenkaan ollut täysin varma, sillä päättelin tämän kaiken kuulemani perusteella. Inuyasha ja Miroku pysyttelivät sivummalla. Luulen, että Miroku oli hieman mustasukkainen Sangosta... Söpöä.
Seuraavana aamuna Kagome seurueineen oli lähdössä, kun kylän toiselta laidalta kuului pahaenteisiä ääniä ja tuntui voimakasta yookia...
"Naraku..." Inuyasha totesi hitaan happamasti. Miroku nyökkäsi kerran. Ja Sango meni takaisin taloon vaihtamaan asuaan. Kagome vain katseli epäröiden ympärilleen. Lopulta hän huokaisi väsyneesti:
"Hänellä on mukanaan iso Shikonin pala. Hän on voimakas."
"Ja lisäksi hänellä on luultavimmin se Kanna-tyttö mukanaan. Ja kaksi tuntematonta poikaa. Heidän hajunsa muistuttavat sen taannoisen viherpelastajasi ja Suzun hajuja", Inuyasha kiristeli hampaitaan.
Kuullessani hänen sanansa valpastuin. Oliko Kirito täällä? Entä kuka se toinen oli? Täytyisi kai tarkkailla tilannetta.
Inuyasha lähti kävelemään määrätietoisesti tuota Narakua kohti ja Miroku seurasi häntä. Pian Kagome ja Sangokin menivät heidän peräänsä. Minä seurasin heitä piilossa katseilta ja jäin sitten heidän ja Narakun väliin jäävän tyhjän alueen puiden latvoihin.
Totisesti Narakun mukana oli pieni tyttö, ilmeisesti se Kanna. Sekä Kirito. Pah, pitihän se arvata, tuhahdin mielessäni. Sen sijaan en nähnyt missään toista poikaa. Ehkä Inuyasha oli erehtynyt.
"Naraku, mitä teet täällä?" Inuyasha huusi vihaisesti.
"Tulin tietysti tapaamaan sinua, Inuyasha, ja ystäviäsi. Tällä kertaa ajattelin saattaa nämä taistelut päätökseen", Naraku naurahteli kolkosti.
"Pah, sitä sopii yrittää. En tee samaa virhettä uudestaan", Inuyasha virnisti tuimana viitaten samalla Kannaan päin.
"Oleko aivan varma, ettet halua ottaa miekkaasi esille, Inuyasha?" Naraku virnuili takaisin omahyväisenä.
"Tottakai olen! Tuo palauttaisi peilillään iskuni taka... Mit-?"
Yhtäkkiä Inuyasha otti kuin ottikin miekkansa huotrasta pois ja osoitti sen kärjen kohti Narakua ja Kannaa.
"Mitä hittoa, Naraku?" hän huudahti ärtyneesti.
"Hohooh, yllätyitkö Inuyasha? Uudella apurillani, Kiritolla, on mahtavia voimia. Kuten tuo toisten hallinta. Vaikka oikeastaan se on kylläkin mielenhallintaa", Naraku naureskeli kääntyen sitten Kiriton puoleen:
"Oletko jo muuten havainnut rakkaan Suzusi?"
"En vielä. Luultavasti hän piileksii", Kirito totesi jäykästi.
"Arvasin, ettei se tyttö ollut tavallinen", Inuyasha pihisi samalla, kun Kirito ohjaili häntä lyömään miekallaan iskun. Pystyn luultavasti suojaamaan Inuyashaa tuon peilin palauttamalta iskulta, enkä haavoittuisi itsekään. Koska kyllähän minä noin kapea-alaiselta iskulta pystyin puolustautumaan, laadin mielessäni suunnitelmaa kiivaaseen tahtiin.
Juuri kun Kiritto taivutteli Inuyashan lyömään miekallaan 'tuulen haavan' - tai niin Inuyasha huusi - näin hänet. Ja silloin ymmärsin Narakun suunnitelman.
