LUCAS NK:
Herään keskeltä metsää, taas. Vaatteeni ovat vieressäni verisinä. Tai siis se, mitä niistä on jäljellä. Katson ympärilleni hätääntyneenä, nään vain puita ja pienen puron. Katson puroa hetken, ennen kuin tarkemmin ajateltuani tajuan, että olen ollut täällä ennenkin. Muistoihini tulvahtaa kirkumista ja tuskanhuutoja, ainoa asia mitä muistan eilisyöstä, ainoa johtolaka siitä, miten päädyin taas tänne. Nousen seisomaan ja lähden tarpomaan pitkin puronvartta. Nuuhkin ilmaa ja ainoa asia mitä haistan, on metsän tuoksu. Jatkan matkaani eteenpäin, kunnes tulen tienvarrelle. Katson molempiin suuntii, ennen kuinn ylitän tien. Tietä pitkin en rupea mennemään, olenhan kuitenkin täysin alasti. Päästyänii tien toisella puolella olevaan pöheikköön, jatkan tarpomista, kunnes päädyn kerrostalon takapihalle. Sujahdan nopeasti sisälle ovesta ja puikkelehdin pientä käytävää pitkin rappusille. Juoksen toiseen kerrokseen ja toivon joka hetki mielessäni, ettei kukaan, varsinkaan tuttu tule vastaan. oman kämppäni ovelle päästyäni, avaan oven metsässä farkkujeni taskussa ihmeenkaupalla säilyneellä avaimella. Astun sisälle ja paiskaan ovenn kiinnin. Suuntaan suihkua kohti. Väännän veden päälle ja annan sen valua lämpimäksi, ennenkuin astun koppiin ja annan veden valua pitkin metsässä makaamisen jäljiltä likaista kroppaani. Hautaan pään käsiini. Mitä minulle on tapahtumassa…?
[no, mielipidettä, onko jatkamisen arvonen?
tää oli tooosi lyhyt luku, ainoostaan sellasta pientä esimakua siitä mitä on tulossa. eli jatkossa partit ei tuu olemaan näin lyhyitä! :)]
ESTÁS LEYENDO
The Beast
Hombres LoboTunsin, kuinka luut muuntuivat ja suurenivat sisälläni. Päästin karjaisun, joka huokui tuskaa. Tuska oli sietämätön. Sitten näin sen, jonka sillähetkellä halusin vähiten nähdä. Kauhun hänen kasvoillaan, pelon ja ahdistuksen. Menettäisin pian inhimil...
