Day 3

609 31 2
                                    

Painan hitaasti jarrua, koska saavun liikennevaloihin. On jo ilta joten voisin etsiä jonkun hotellin. Ja sitten voisin käydä jossain syömässä, koska söin viimeksi päivällä. Olen nyt jossain pikkukaupungissa, mutta en muista tämän paikan nimeä. Pysähdyn ihan hienon hotellin eteen, tämä saa kelvata. Täss kaupungissa asuu myös eräs Louis Tomlinson, mutta tuskin se hän on. Astun hotellin aulaan ja näen siellä samaisen miehen alun jonka kanssa olin samassa pöydässä kahvilassa. "Katos kahviseura!" sanon tälle ja tuo kääntyy minua kohti. "Ettei me vaan seurattais toisiamme?" tuo kysyy ja naurahdamme. "Louis kuka hän on?" joku nainen kysyy. Hetkinen! Hänenkin nimensä on Louis! "Ai niin joo! Olen aivan unohtanut kertoa nimeni! Nimeni on siis Louis ...." Hänen lauseensa jää kesken, koska hotellin työntekijä pyytää minut tiskille. Hän selittää jotakin, mutta en jaksa kuunnella mitä. Sitten hän ojentaa avaimen käteeni ja lähden tiskiltä. Katson, että näenkö enää miehen alku, tai no Louishan sen nimi oli, mutta hän ei enää ole tässä. Lähden kohti hissiä ja painan neloskerrosta. Hissin ovet aukeavat kakkoskerrokselle ja samainen miehen alkuhan se sieltä astuu sisälle. Naurahdamme kun näemme toisemme, mutta emme sano sanaakaan. Hissi menee neljänteen kerrokseen ja jään siinä pois. Käännyn vielä katsomaan miehen alkua, kunnes hissin ovet menevät kiinni. Kävelen kohti huonettani. Miettien vanhoja hyviä aikoja.

*Flashback*

"Louis herätys!" sanon pojalle hennosti koittaen herättää tätä. Tönäisen häntä jo hieman, mutta saan vain muminaa vastaukseksi. Onneksi poika ei ole kovin painava niin voin kantaa hänet pois sängystä. Nappaan pojan syliini ja tajuan, että hän on painavempi kui mitä luulin. Otteeni irtoaa ja poika tömähtää lattialle. "Ai saata..! Miks sä noin teit?" poika ärähtää minulle ja kyykistyn hänen luokseen. "Anteeks! Ei mun noi pitäny tehä..." sanon surullisesti ja poika pussaa minua poskelle. Hän vetää minut päälleen ja nauramme, en tiedä miksi nauramme, mutta nauramme silti. "Norsuseni mene pois mun päältä." Poika sanoo ja näytän tälle kieltä. Nousen ylös ja vedän pojan mukanani. Poika alkaa kikattaa ja sitten alan minäkin. Kohta meitä onkin kaksi poikaa räkättämässä ja kumpikaan ei tiedä miksi. "Mennäänkö aamupalalle, ettei mun vaavi myöhästy koulusta?" Louis kysyy ja lässyttää lopun minulle. Näytän tälle kieltä ja laitan kädet ristiin ja teen vihaisen ilmeen, vaikka enhän minä tuolle voisi suuttua millään. Tuo pussaa minua poskelle ja lähdemme käsikädessä alakertaan.

*End of flashback*

//////Sori tosi paljon, että en oo tätä kirjotellu, mutta tässä on ollu vähä säätöö niin tää on vähä jääny, mutta toivon, että tykkäätte vaikka onkin vähä lyhyempi osa nyt. :) ja sori jos tässä on kirjotusvirheitä, koska yöllä tätä aina kirjotellu. Haha :D

Torn (in Finnish)Where stories live. Discover now