Tärisin kylpyhuoneen lattialla. Katson rannettani, josta tulee verta. Ällöttävää.
*ring ring* "Saamarin ovikello", kiroan itsekseni, mutta ei kai minun muu auta kuin mennä avaamaan ovi. Vetäisen pikaisesti hupparin päälleni, ettei vieras näe rannettani tai laihuuttani. Hiljalteen vedän oven auki ja sieltä paljastuu Zayn. Hän järkyttyy nähdessään minut.
"Mitä hittoa sulle on tapahtunut?", hän melkein huutaa. Joo tiedän tilanteeni on jo aika vakava.
"Pari kiloa sinne, pari kiloa tänne. Ei mitään sen pahempaa."
"PAHEMPAA?! Harry olet luuranko, tajuatko? Olet liian laiha!", Zayn jatkaa karjumistaan.
"Joo kiitos, ei tarvitse kertoa sitä koko naapurustolle", töksäytän hänelle ja ohjaan hänet sisään. Hän tutkii asuntoani järkyttynein kasvoin. Olen aina ollut siivoojahullu, mutta nyt ei huvita.
"Kuules Harry, juttu on nyt näin, että jään asumaan kanssasi. Ja vastaväitteitä ei hyväksytä. En voi katsoa vierestä, kun melkein tapatat itsesi! Jään tänne, kunnes olet kunnossa. Okei?"
"Njaa, ihan sama."
Zayn on ruokkinut minua vähän liikaakin. Ensimmäisenä hän pakotti minut suihkuun, ihme ettei tullut pesemään minua. Sitten hän oli tehnyt minulle ruokaa, josta söin noin puolet. Sitten hän laittoi minut makaamaan sänkyyn, minun piti laittaa hänen mielestä nukkumaan, mutta ei väsytä. Makaan vain ja tuijotan kattoa. Erittäin jännittävää. Mutta kyllä minä myös mietin asioita, esim. ulos lähtemistä Zaynin kanssa.
"ZAYN! Lähdetäänkö ulos vaikkapa johonkin ravintolaan?" Minä en juuri sanonut haluavani ravintolaan.
"Joo lähdetään vaan! Vaihdan eka vaatteet ja suosittelen sitä sinullekkin!" Kiitti vaan Zayn.
