Bradford, olen niin ikävöinyt tätä kaupunkia. Pysäytän autoni kaverini talon eteen ja astun hitain askelin kohti ovea. Viimeksi olin täällä hänen kanssaan. Koputan oveen ja kohta kuulen askeleet, jotka tulevat kohti ovea. Ripa menee alas ja pian näenkin erään parhaista kavereistani, Zayn.
"Harryy! Tuu sisälle", tuo huudahtaa ja halaa minua. Astelen hitaasti talon sisälle ja tuuppaan kengät pois jalastani.
"No mites sulla menee?", tuo kysyy hymy huulillaan.
"No en tiedä, että miten. Etsin tässä parhaillaan Louisia", sanon ja poika huokaisee.
"En tiedä saisinko sanoa tätä, mutta hän kävi täällä viime viikolla. Oli kuulemma käynyt ovellasi, mutta et ollut kotona. Hänellä oli ikävä sinua Harry", katson poikaa epäuskoisesti. Oliko kahvila-/hotellipoika ollut Louis. Enkä tunnistanut häntä. Hyvä luoja hän on muuttunut.
"Ootko tosissas? Näin eilen erään miehenalun, jonka nimi oli Louis. Hän kertoi käyneensä jonkun vanhan kaverinsa ovella, mutta tämä vanha kaveri ei ollut kotona. Ei hittolainen!", kiroan.
"Mitä sä vielä siinä teet? Nyt lähet ettimään sitä!", Zayn hoputtaa ja annan hänelle halin ja lähden pikaisesti laittamaan kenkiä jalkaan.
"Moikka ja nähää joskus rakas", huudan Zaynille ja lähden hänen talostaan.
Äsh.. En edes tiedä mistä löydän hänet. Hän voi olla missä tahansa! No menen takaisin sinne missä olin viimeksi.
"Hei tuota anteeksi. Olisiko täällä ketään Louis-nimistä asukasta?", kysyn hotellin vastaanotolla olevalta naiselta. Tuo katsoo tietokoneen näyttöön.
"Pahoittelen, mutta hän lähti täältä tunti sitten. Sanoi jatkavansa matkaa!", voi hittolainen! Niin minun tuuria. Olisihan se pitänyt arvata, että eihän täällä enään ole.
// tämä oli tämmönen pikanen päivitys vaan :--)
