Vaikeimman Kautta

-6-

Blame

Niinpä tietenkin. Tukiopetusta. Mattilta.

"Hienoa! Nut sulla on tilaisuus iskee se! Vai jänistätkö?" Yksi porukasta nauraa.

"En", murahdan vain ja häivyn.

Mitä minä teen?

Matt

Mikä minua vaivaa??

Huomasin katselevani puhelintani viiden minuutin välein. Odotanko jotain? Miksi olen niin hermostunut?

Puhelimeni ilmoittaa uudesta viestistä.

Tuntematon numero: Tuu huomenna koulun jälkeen meille, ellei sulla ole mitään.

-B

Minä: Ei mulla oo.

Huokaisen ja heitän puhelimeni viereeni sängylle, mutta se pomppaa siitä lattialle.

"Voi paska", mutisen ja nousen sängyltä. Näyttö paskana. Mahtavaa.

* * *

Viimeinen tunti on pelkkää tuskaa. Vihaan uskontoa.

Kun kello viimein soi, huokaan helpotuksesta ja pakkaan kamani.

Blame tulee minua vastaan käytävällä. Painan katseeni lattiaan ja varon katsomasta häntä silmiin.

Hän ei sano mitään, kun seuraan hänen perässään ulos. Kumpikaan ei puhu mitään matkalla Blamen kotiin.

Hiljaisen ja ikuisuuden kestävän matkan jälkeen saavumme vihdoin Blamen asuntoon. Hän johdattaa minut huoneeseensa, joka ei ole muuttunut juuri ollenkaan vanhoilta hyviltä ajoilta.

"Onhan sulla matikankirjas?" Hän kysyy. Nyökkään.

"Hyvä, mulla ei", hän tokaisee. Niinpä tietenkin.

Melkein naurahdan, muttta estän itseäni viime hetkellä.

"No mistä me alotetaan?" Hän kysyy.

"Mistä sä haluat alottaa?" Yritän rauhoittua. Hänen seuransa saa oloni epämukavaksi ja samaanaikaan tuntemaan jotain tunnetta jota en tunnista.

"Hmm..." Hän mumisee ja siirtyy lähemmäs. Sykkeeni nousee heti nollasta sataan. Miksi reagoin näin?

Avaan matematiikankirjani ja istahdan varovasti Blamen sängylle.

"Alotetaan vaikka tästä?" Blame katsahtaa minuun, ja istahtaa ihan viereeni.

Punastun ja hivuttaudun hieman poispäin hänestä.

"Ei ei ei! Älä mee! Sä oot lämmin", Blame huudahtaa.

"Tuu takasin", hän käskee. Pelästyneenä siirryn takaisin hänen viereensä.

"Mmmm..." Hän mumisee ja tunnen hänen katseensa itsessäni, mutta en nosta katsettani. Tunnen lämpöaaltojen leviävän pitkin kehoani.

Mitä minulle tapahtuu??

"Okei... Eli osaaks selittää mulle miten tää lasketaan", varmistan, etten ala opettaa hänelle jotain mitä hän osaa jo.

"En", hänen katseensa ei edes käy kirjassa, hän katselee vain minua.

"Ömm... No okei... Tää lisätään tähän ja..." Lopetan puheeni, kun tunnen hänen kätensä piirtelevän kuvioita ensin poskeeni, laskeuten siitä rintaani pitkin reidelleni.

"Mi-Mitä sä-sä t-teet?" Hengähdän tahattomasti.

"Älä yritä väittää ettet sä tykkäis tästä", Blame virnistää.

"E-En tykkääkkään", huitaisen hänen kätensä pois.

"Hmm..." Hän vain virnistää ja tuo kätensä takaisin.

En vain voi pidättää sitä. Voihkaisen ja suljen silmäni. Se tuntuu niin hyvältä.

"Et tykkää vai?" Blame kiusaa.

"Hmm..." Hymisen täysin tiedottomana siitä mitä Blame juuri sanoi.

Avaan silmäni. Tämä on väärin.

"Lopeta", huitaisen hänen kätensä uudestaan pois.

"Mitä sä haluat?" Kysyn.

Blame virnistää ja painaa huulensa omilleni.

Word count: 404

NMM kiittää ja kumartaa!

Love ya!! <3