Soturikissat: Katajanmarjan kohtalo

Luku 1

"Nopeammin Varputassu! Sinun  pitää reagoida ennen kuin hän ehtii kimppuusi!" Katajatassu katseli aukion laidalta kuinka Varputassun mestari, Pensasturkki, huusi oppilaalleen ohjeita. Varputassu nyökkäsi pikaisesti mestarilleen, ja kävi sitten Virtatassun kimppuun niin hurjalla voimalla että kolli horjahti. Varputassu hyppäsi vikkelästi veljensä päälle ja painoi tämän maata vasten. Sitten Virtatassu kierähti pois alta, ja kaksikko nousi pystyyn raskaasti huohottaen.
"Virtatassu, tuo oli ihan hyvä, mutta liikkeissäsi on vielä pientä kankeutta. Jos meinaat päihittää vastustajasi, sinun pitää olla paitsi taistelutaitoinen, myös nopea", Hunajapuro tassutti oppilaansa luo ja napautti tätä kannustavasti hännällään.
"Nyt on minun ja Katajatassun vuoro!" Mustatassu vaati tiukasti ja askelsi Virtatassun ja Varputassun ohi harjoitteluaukion keskelle.
Katajatassu hölkötti hänen peräänsä.
"Minä en tajua miksi meidän täytyy opetella maalla käytettäviä taisteluliikkeitä nyt. Miksemme voisi opetella vesiliikkeitä, kun kerran on viherlehti ja joki ei ole jäässä? Lehtikadon aikaan olisi passeli harjoitella näitä", hän marisi tullessaan siskonsa viereen, madaltaen ääntään etteivät soturit kuulisi.
Mustatassu kohautti lapojaan.
"Täytyy kuitenkin muistaa, että iso osa taisteluista käydään maalla. Meidän pitää osata sopeutua", raidallinen naaras sanoi ja nosti kuonoaan.
"Kokeilemmeko me samaa liikettä kuin Varputassu ja Virtatassu?"
Mustatassun mestari, Nokkosviiksi, viittoi hännällään Katajatassun mestaria Veriläiskää luokseen, ja vastasi sitten.
"Kyllä. Mene sinä Katajatassu aivan sinne reunaan, ja sinä Mustatassu, pysyt siinä."
Katajatassu peruutti pienen nyppylän juurelle, ja jäi odottamaan lisäohjeita korvat höröllä. Vaikka hän olisikin halunnut harjoitella mieluummin vesiliikkeitä, hän aikoi tehdä parhaansa tällä kertaa ja näyttää että hänestä oli taistelijaksi. Viimeisin harjoitussessio pari päivää takanapäin oli mennyt Katajatassulta aivan pieleen. Hän oli sössinyt helpon liikkeen, ja sen lisäksi melkein hukuttanut itsensä ja Varputassun jokeen. Hän olisi halunnut päästä taas kokeilemaan sitä liikettä, ja näyttämään että hän oikeasti osasi sen.
Vähän matkan päässä Nokkosviiksi oli jo ohjeistamassa Mustatassua. Katajatassu lipaisi huuliaan. Mustatassu oli paras taistelija neljästä, taitavin koko sisarusparvesta. Naaras tuntui osaavan jokaisen liikkeen vaivattomasti, eikä Katajatassu voinut olla kadehtimatta häntä. Virtatassu ei ollut paljoa huonompi. Tämä oli voimakas ja isokokoinen, eikä Katajatassusta ollut tälle mitään vastusta. Varputassu ei ollut mitenkään erityisen taidokas. Tummanharmaa oppilas kuitenkin taisi perusliikkeet, ja pysyi mukana koulutuksessa. Katajatassu itse taas oli aikamoisen kömpelö, ja hänellä oli uskomattoman huono tasapaino. Välillä hän ihmetteli, mikseivät hänen sisaruksensa nauraneet kurkku suorana hänen epäonnistuessaan aina totaalisesti, sillä niin huvittavaa katsottavaa se varmasti oli.
"Katajatassu", Veriläiskä oli tullut huomaamattomasti hänen viereensä ja näytti nyt vakavalta. "Muista keskittyä. Ja vaikket heti onnistuisi, älä vaivu epätoivoon. Sinä olet erinomainen oppilas, mutta vaadit itseltäsi toisinaan vähän liikaa."
Katajatassu tunsi raivon ja epätoivon alkavan kasvaa sisällään. Näkikö Veriläiskäkin kuinka huono hän oli? Sitäkö äskeinen kommentti oli tarkoittanut? Hän tunsi itsevarmuutensa hupenevan taas pala palaselta, ja siihen tilalle tuli synkkä surkeuden pilvi. Tietenkin. Ei mestari odottanut hänen onnistuvan.
"Mitä minun kuuluu tehdä?" Hän kysyi kiukkuisesti. Veriläiskä ei näyttänyt olevan äänensävystä moksiskaan.
"Mustatassu tuolla aikoo hyökätä kimppuusi. Sinä yrität päästä hänen ohitseen, ja samalla kaadat hänet maahan", punaruskea kolli neuvoi.
Katajatassu liikahti hermostuneesti.
"Millä tavalla? Ja entä jos en pääse hänen ohitseen? Mitä jos jäämme siihen keskelle tappelemaan? Entä jos en saa häntä kaatumaan?" Hän puri hammasta ja katseli Mustatassua, joka polki jalkaa ja heilutti häntäänsä valmiina taistoon. Veriläiskä tutkiskeli häntä katseellaan.
"Teet miten itse sen näet parhaaksi. Ja jos et onnistu, yritämme niin kauan että kaikki menee kuin vettä vain", mestari totesi ja hätisti Katajatassua eteenpäin.
"Hyvin se menee."
Katajatassu vilkaisi vielä pikaisesti taakseen, ja keskitti sitten huomionsa sisareensa, joka seisoi hampaat irvessä neljän ketunmitan päässä hänen edessään.
Kyllä se onnistuu, luotat vain itseesi, ja jos jokin menee pieleen, toisen kerran se sujuu.

//Hyvää uutta vuotta kaikille! ^^
Toivottavasti vuodesta 2017 tulee monipuolinen, muistorikas ja onnistunut vuosi!