Vampire gang

✓Lopun Alkua✓

Kaksi, ei, vielä kolme korttelia. Kävelin nopeaa tahtia kuumalla asvaltilla, harmaantuneet tennarit sormistani riippuen. Paljaat jalkani vasten kuumaa kiveä, reppu tukevasti olallani ja ne tennarit sormissani. Niin aioin peittää kaiken, mikä mieltäni vaivasi. Huoleton olemus antoi aina hyvän vaikutelman.

Kun tämä pitkä kuuma kesä loppui, muutamasta ystävästäni kukaan ei enää tarjonnut tukeaan tai tahtonut viettää kanssani aikaa. Arvelin tietäväni miksi, mutten voinut uskoa sitä. En ollut koskaan ilkeä heille.
Saan koulusta hyviä arvosanoja. Minulla on rakastava perhe ja olen hyvä kamppailulajeissa. Käyttäydyin koulussa kuten kaikki muutkin, mutta jotenkin he silti saivat selville, etten viettänyt kaikkea vapaa-aikaani täysin rehellisesti.
Niin niin, totta kai se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi ensin jotenkin asioita muuttaakseni lopettaa omat hämärähommani. Onneksi he ovat toistaiseksi vielä ainoita, jotka todella tietävät mitä teen, joten jos sana leviää tiedän sentään kenen luokse mennä ensimmäisenä. Se ei sitten loppujen lopuksi ollut lainkaan heidän asiansa missä minä liikuin koulun piirien ulkopuolella. Tuollaisilla takinkääntäjillä ei ollut paikkaa minun elämässäni, jos tarve tulee kohtelen heitä yhtä julmasti, kuin kaikkia muitakin vihamiehiäni.

Yksinäinen opiskelija, Owen, ryöstelee elääkseen.

¤¤¤

Istuin mukavasti minua roimasti suuremmassa nahkatuolissa. Nahka oli ruskeaa, sellaista halpaa, kemikaaleilta haisevaa tekonahkaa. Jalkani olin rennosti heittänyt pöydälle edessäni. Sen kyseisen hienon pöydän takana pulska liikemies piti käsiään ristissä, suu kiinni naulittuna. Hän oli kutsunut minut tänne kaupanteko-mielessä, mutta oli nyt vaiennut tyystin. Jo viisi kokonaista minuuttia olen odottanut, että hän kertoisi minun pääsevän pian hommiin. Vilkuilin jo ranteeseeni lukittua kelloa silloin tällöin.
Mikä siinä muka oli näin vaikeaa. Mieleni teki melkein nauraa ääneen ärtymyksestä. Jos tuollainen säälittävä ihminen kutsui minut tänne, oletan syystäkin etten tullut turhaan. Minulla ei ollut pisaraakaan kallista aikaani hukattavaksi, varsinkaan tällaiseen pelleilyyn. Aikeeni oli lähteä, jos pian ei jotain tapahtuisi.

Vihdoin mies huokaisi selvitettyään ajatuksensa ja ojensi minulle pöytänsä takaa suojatun mustan salkun. Katsoin salkkua silmät viirun kapeina, koska viimein hän puhui minun kieltäni. Haistoin tähän asti nipulliset rahaa ja näin silmissäni vain salkun, kun se punkero alkoi selittämään jotain tehtävästäni.

"Tiimiäsi on kehuttu alamaailmassa, ja tarvitsen palveluksiasi. Tahtoisin vanhan viholliseni yrityksen kannoiltani. Hänen toimensa ovat haitanneet bisneksiäni nyt liian pitkään. Ellei jotain pian tapahdu joudun konkurssiin. Tapa kilpailijani", mies sanoi nyt niin uhkaavasti kuin vain pystyi. Nuolaisin kuivia huuliani tyytyväisesti hymyillen. Sulavan nopeasti vetäisin salkun pöydältä, tiukkaan otteeseeni: "Ai ai Sir"

Kunnioitettu ryhmänjohtaja, Neon, vaatimaton mutta täydellinen.

¤¤¤

Avasin mahdollisimman virallisen näköisesti mustan limusiinin oven. Suuresta lasisesta rakennuksesta poistuvalle pomolleni ja astuin sitten itsekin sisään. Hän näytti hyvin mietteliäältä siinä paksua rahasalkkua tuijottaessaan. Selvästi joku astetta kinkkisempi keikka edessä. Luin tilannetta hieman, tulkiten ilmettä hänen kasvoillaan.

Onneksemme kuitenkin silloin aikoja sitten, muutaman mutkan kautta hän  suostui johtamaan iskuryhmäämme. Vaikka kuinka vaikea tahansa työmme on, hän aina keksii keinon hoitaa asiamme. Minä en ole vertailussa todellakaan yhtä vahva kuin muut ryhmämme jäsenet tai taitava tappelija, mutta hoidan teknistä puolta parhaani mukaan. Neon luottaa minuun, sekä koko muuhun ryhmään joten me luotamme häneen. Totta puhuen tuo teini-ikäistä muistuttava, kaikkia muita paljon nuoremmalta näyttävä patsas oli koko ryhmän helposti voimakkain jäsen. Hän ei ollut iältään paljoa nähnyt, mutta tiesi mitä teki ja omasi johtajan viisauden sekä kompromissit. Hän on jo monta kertaa todistetusti yksi voimakkaimpia ylimaallisia, jota tämä ulottivuus päällään kantaa. Olen pelkästään onnellinen, kun pystyn ylipäätään auttamaan häntä jollain tapaa.

Ylpeä ryhmänjäsen, X, rakastaa työtään