Vampire gang

✓Huonoa tuuriako?✓

Taputin kärsimättömästi koulunlattiaa jalallani. Nyt jo tovin siinä pulpetilla istuttuani ja keskittymiseni herpaantui. Vaikkakin yritin esittää kiinnostunutta, omasta mielestäni, jopa aika vakuuttavasti.

Harmaan sävyiset pilvet koulun yläpuolella liikkuivat aivan liian hitaasti, siitä tiesin että myrskytuuli oli laantunut eilisestä. Kyllä ja koulut alkoivat taas kuten ne aina tekevät. Tunnitkin olivat kuten aina, järkyttävän tylsiä. Mikään ei vain tässä arjessani muuttunut. Murto-osa luokasta seurasi opetusta, muut eivät olleet henkisesti enää täällä. Minä sinnittelin siinä välimaastossa.

Vielä viikko sitten kävellessäni kouluun ajattelin, edes vähän toiveikkaasti, ehkä ihmiset olisivat muuttuneet. Ehkä saisin vielä uusia ystäviä niiden vanhojen tilalle. Vaan se jäikin vain tasolle toive. Ne vanhat ystäväni olivatkin sitten tietysti kertoneet salaisuuteni kaikille. En voinut enää saada yhtäkään ystävää tästä koko helvetin rakennuksesta, jossa kuitenkin opiskeli yli 400 ihmistä. Minulla todellakin oli vähän enemmän, kuin puhuttavaa niiden muutaman pojan kanssa...Pitää vielä päättää, mitä metodia käytän heidän kanssaan.

Keskeyttäen lohduttavat koston ajatukseni, vanhat tutut ruokakellot soivat. Pelastuksemme. Kaappasin yhtään enempää ajattelematta, rypistyneet matikan kirjani reppuun ja lähdin kiitämään ulos luokkahuoneesta. Päästessäni jo melkein pakoon opettajamme huusi vielä perääni: "Owen! Tules vielä käymään täällä."

Käännyin silmiäni pyöräyttäen katsomaan takanani seisovaa miesopettajaa suoraan hänen uteliaisiin silmiinsä.

"Et ollut kovin läsnä tunnilla. Mikä painaa? Tiedäthän, että minulle voit kyllä puhua", mies kysyi muka kiinnostuneesti ottaen vähän kiinni olastani. En tietenkään voinut vastata rehellisesti siihen, mitä hän kysyi, mutta osasin valehdella tarpeeksi hyvin välttääkseni lisäkyselyn.

"Vähän vaikeuksia, kun perhe asuu niin kaukana ja työt painaa päälle", kohautin olkiani samalla varistaen opettajan käden pois.

"Sinusta tulee vielä kunnon kansal...", kuulin sivukorvalla opettajan aloittavan kehunsa, mutta minä käännyin jo kävelläkseni pois. Turhat kehut eivät minua enää järin liikuttaneet. Oli parempaakin mietittävää.

Kertaakaan pysähtymättä kävelin monien halveksivien silmäparien läpi suoraan miesten vessalle. Se oli onneksi juuri minua varten tyhjillään. Tiputin kirjani väsyneesti lattialle ja kastelin kiukkuisesti kalpeita käsiäni juoksevan veden alla purkaakseni kuin tulpaksi kertynyttä kiukkuani.
Samalla tarkkailin mustaa puhelintani pomoltani tulevien viestien varalta, ja kun viimein kuivasin käteni sekä kasvoni kylmästä vedestä, astui itse piru sisään.

"Jäit sitten kiinni vai? Owen tiedäthän, etten minäkään voi esiintyä lähelläsi enää samoin tai joudun itsekin epäillyksi", minua vuotta vanhempi, aika paljonkin pidempi, poika sanoi selvästi närkästyneenä. Pysähtyen nojaamaan yhteen vessakoppiin.

"Kai, minä en ole nyt tuulella tulla solvatuksi", mutisin jotain peilikuvalleni. Peilin kautta näin myös Kain nopeasti synkistyneen ilmeen.

"Koko koulu puhuu susta Owen, vaikka yksityiskohtia ei ole niin monet huhut menevät hurjaan suuntaan. Tilanne ei ole yhtään hyvä sinun kannaltasi, jos opettajat saavat kuulla, mitä nyt teet sinut luultavasti heitetään ulos ja minä en ikinä jätä rankaisematta niitä, jotka vetävät jengini bisneksen alas. Sinä kyllä tiedät sen"

Silloin käänsin päätäni kohdatakseni Kain uhkaavan katseen:

"Et varmaankaan tullut kertomaan minulle itsestään selvyyksiä, vai mitä. Kerro seuraavan keikkani yksityiskohdat." Sanoin kylmän viileästi. Kai oli todellisuudessa valtavan uhkaava, mutta kätkin pelkoni nenäkkyydellä. Jos hän nyt lähtisi, varmaan romahtaisin lattialle.