Owen on lähes tavallinen opiskelija, lähes tavallisesta perheestä. Johtuen huonosta maineestaan, on Owen kuitenkin vaikeuksissa. Voiko yllättäen elämään ilmestynyt poika olla pelastus vai uusi ongelma? Entä ovatko Owenin uudet oudot unet sekä näyt v...
Ei niinkään kauan sitten, heti ihmisten viereisessä ulottuvuudessa, hallitsi suuri sekä mahtava kuningas maataan, suurempaa kuin kellään muulla. Hänen alamaisiaan olivat kaikki, mitä erikoisimmat olennot, joita vain ihminen pystyi kuvittelemaan. Loihtijat, demi-ihmiset lohikäärmeet, ihmissudet ja kaikista näistä valtakunnan asukeista korkein rotu, olivat puhdasveriset vampyyrit.
Goottilaisen tyylin kivilinna, jossa puhdasverinen vampyyrikuningas hallitsi, oli pääkaupungin ympäröimä. Ulkoasu kaupungin vilkkailla kaduilla oli hyvin keskiaikainen. Ainoa asia, mikä tosin erotti tämän mahtavan kuninkaan, sukua olevista edeltäjistään, oli hänen ajattelutapansa. Kuningas piti kaikkia olentoja valtakunnassaan yhtä suuressa arvossa, kuin itseään täynnä olevia vampyyrejakin. Linnan ylhäisten hovi koostui vain vampyyreista, mutta työntekijät allemmissa hommissa olivat muiden lajien edustajia. Toisin sanoen korkeat paikat viroissa täyttivät vampyyrit. Niin oli aina ollut, mutta siihen tämä uusi hallitsija yritti tehdä muutosta. Tämä uusi kuningas oli tietysti aateliston eli oman lajinsa kesken hyvin arka aihe. Useimmat eivät tienneet kuinka reagoida uusiin ajatuksiin tai ideoihin, joita hän loputtomasti keksi. Kansa luonnollisesti tosin tuki tätä kuningasta enemmän, kuin ketään aiempaa hallitsijaa. He saivat erikoisesta vallanpitäjästä uutta toivoa, parempaa tulevaisuutta ajatellen.
Arvostettu sekä pelätty kuningas yritti parhaansa mukaan pitää kaikki tyytyväisinä, mutta hän ei hallinnut yksin. Kuninkaalla oli lumoavan kaunis vaimo, joka tuki miestään antaen omia neuvojansa. Aatelistossa tosin tätä hopeahiuksista naista vihattiin, jopa enemmän kuin kuninkaan ideologioita. Ei hänen kauneudensa vuoksi, ei sen takia että hän oli läheinen sekä onnellinen miehensä kanssa vaan hänen kaihdetun rotunsa vuoksi. Rikkaan maan kuningatar oli pelkkä ihminen, joka aiheutti paljon halveksintaa monien vampyyrien keskuudessa. Ihmiset olivat yleensä vain kummajaisia tässä ulottuvuudessa. He olivat hylättyjä taikka orpoja, koska ihmisillä tässä maassa ilman mitään voimia, ei nähty olevan ikinä mahdollisuuksia.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
†
Istuin toimistossani suuren pöydän takana, selaillen kyllästyneenä uusimpia toimitettuja dokumentteja. Ne sisälsivät enimmäkseen taloudellisia asioita, mutta pinon välissä oli myös muutamia kansalaisilta saatuja kirjeitä. En ole koskaan ollut sitä raha-asioiden hoidon parasta antia, joten jätän ne mieluusti aina valtakuntani varainhoitajalle. Hänellä oli siihen sentään koulutus ja työ täällä. Onhan se nyt muutenkin paljon mielenkiintoisempaa nähdä, mitä nämä sisältävät. Hymyilin hypistellen muutamaa ruhjuista kirjettä. Vilkuilin varuillani ikkunoihin ja huoneen oviin, jos joku vaikka näkisi. Eniten pelkäsin hovimestarini Haroldin reaktiota. Avasin sitten kärsimättömästi työpöytäni puisen laatikon. Sieltä otin esille hopeisen kirjeveitsen. Varovasti liikutin terävää veistä eteenpäin, kun se uppoutui ohueen paperiin. Vedin esille pienen kellastuneen kirjeen toisensa jälkeen. Yksi kirjeistä valitti, mitä kohtelua hänen rotunsa sai kaupungissa pyytäen sen pikaista korjausta. Tämä oli jostain syystä todella iso ongelma valtakunnassa. Olen asunut koko elämäni tässä kolkossa linnassa ja saanut niin hyvää kohtelua, että en todellakaan tiennyt näistä ongelmista mitään ennen. Vasta teininä uskalsin nousta isääni vastaan. Nyökkäilin siispä vakavana lukien eteenpäin. Näille asioille vaaditaan muutosta, enkä voi olla erimieltä. En ymmärrä, kuinka isäni antoi tämän tapahtua.
