Vkook Ensirakkaus

Osa 4

Taehyungin nk:
"Hyung! Hyung!" Heräsin kun Jungkook ravisteli minua. Avasin silmäni ja näin hänen suloiset, ikkunasta tulevan auringon valossa sädehtivät kasvonsa.  "Kello on jo yksitoista!" Jungkoon sanoi huomattuaan, että olin hereillä. "Mi-mitä?" mumisin ja nousin istumaan. Loin katseeni kelloon seinällä ja totesin Jungkookin olevan oikeassa.

Jungkookin nk:
"Tule jo!" huikkasin Taelle ja heitin hänelle hänen takkinsa naulakosta. Meidän täytyisi olla tapaamassa Namjoonia sekä muita viidentoista minuutin kuluttua. "Oletko edes syönyt mitään?" Taehyung kysyi minulta. Kuinka ihana hän olikaan, niin huolehtiva ja suloinen. "En, mutta en tarvitse aamupalaa" sanoin ja puin samalla päälleni hupparin ja laitoin jalkaani tennarit. "Hyvä on, en minäkään" Taehyung sanoi ja nousi ylös napaten taskustaan autonsa avaimet.  "Mennään sitten", hän sanoi ja haukotteli.

Taehyungin nk: En todellakaan tarvinnut aamupalaa. Minulle riitti vain, että vieressäni etupenkillä istui tuo kaunis poika. Saavuimme asuntolan pihaan ja sammutin auton. "Kiitti kyydistä Tae", Jungkook sanoi ja otti kädestäni kiinni. Hän katsoi minua tumman ruskeilla silmillään. Tuntui, kuin olisin hukkunut noihin kauniisiin silmiin niitä tuijottaessani. "Ei mitään, Kookie", sanoin ja sain vastaukseksi suloisen hymyn. Sain hänet myös punastumaan hieman. Pitikö hän todellakin minusta niin paljon?

Kello oli kolme. Olimme työskennelleet uusien biisiemme parissa jo monta tuntia. Namjoon, Jin sekä Hoseok auttoivat Sugaa lyriikoiden kanssa ja Jimin opetteli koreografiaa Jungkook seuranaan. Minulla itselläni ei ollut hirveämmin tekemistä sillä hetkellä, joten istuin yksin keittiössä siemailemassa kokista. Halusin vain nähdä Jungkookin, mutta en halunnut häiritä häntä ja Jiminiä. Rakkaus kuitenkin voitti. Jos vain käväisisin katsomassa miten siellä menee, eihän se ketään haittaisi. Kävelin salin ovelle ja raotin sitä. Näin Jungkookin ja Jiminin, mutta he eivät olleet huomanneet minua kurkkimassa ovensuussa. En kuullut tarkkaan heidän puhettaan, mutta näin Jiminin sanovan jotakin. Jungkook nauroi ja halasi häntä. Jungkook hymyili sitä samaista hymyä mitä minullekkin. Rakastiko hän minua? Rakastiko hän Jiminiä? Suljin oven hiljaa ja lyyjistyin maahan. En halunnut menettää Jungkookia kenellekkään, varsinkaan nyt kun olin juuri saanut kerrottua hänelle tunteistani. Mutta en kai voinut sille mitään, loppujen lopuksi halusin vain, että Jungkook olisi onnellinen. Hymyilisi sitä kaunista hymyään, mutta ei vain minulle. Nousin ylös ja lähdin laahustamaan takaisin kohti keittiötä.  Sitten kuitenkin pysähdyin. Luovuttaisinko näin helpolla? Antaisinko Jungkookin noin vain rakastua Jiminiin? Minun kookieni, jota niin rakastin. Nyt oli tilaisuuteni, enkä voinut antaa sen mennä. Käännyin takaisin, avasin salin oven ja juoksin Jungkookia kohti. Hän ja Jimin kääntyivät minuun päin hämmästyneet ilmeet kasvoillaan minun rynnätessä sisään. Juoksin Jungkookin luo ja suutelin tätä kiivaasti. Kukaan ei veisi häntä minulta. Ei kukaan.