dear dad // 5SOS

yhdeksän

Melanien näkökulma

Siitä on kolme tuntia, kun pojat lähtivät valmistautumaan keikkaansa. Minä olen sillä aikaa katsonut televisiosta tulevia elokuvia. Olen myös kuunnellut puhelimestani musiikkia ja pitänyt, kröhöm, hienon shown. Eli periaatteessa olen huutolaulanut ja tanssinut ympäri taloa.

Menen tekemään meikkini samalla kuunnellen The Weekndiä. Voitte vain kuvitella, miten hidasta on laittaa ripsiväriä laulaen ja tanssien samalla. Vihdoin, kun olen harjannut ja nyppinyt kulmani, laittanut ripsiväriä, peittänyt epätasaisuudet peitevoiteella sekä puuteroinut poskeni täyteen highliteria, menen valitsemaan asuni. Päätän pukea päälleni kauniin tummansinisen kuvioidun maksimekon, joka on hihaton. Arpeni peitän meikkivoiteella. Hiukseni kiinnitän isolle sekalaiselle nutturalle. Aurinko paistaa ihanasti, joten silmiäni suojaamaan laitan kauniit mustat aurinkolasini.

Otan vielä puhelimeni mukaan ja vedän Adidaksen kokonaan valkoiset superstarit jalkaani. Kävelen portaita pitkin ala-aulaan, missä minua odottaisi turvamies, joka veisi minut autolla stadionille. Hotellin edessä odottaa pari paparazzia, ketkä ottavat minusta muutaman kuvan. En nauti.

"No niin, Melanie", turvamies sanoo minulle ja avaa auton oven.

Istun takapenkille. Kiusallinen hiljaisuus on päättänyt saapua autoon, kun turvamies istuu omalle paikalleen ja käynnistää auton. Radiosta tulee jotain 80-luvun musiikkia. Kuski yskäisee kiusallisesti.

"Onko se totta, että sinä ja Luke-", mies on kysymässä, mutta keskeytän hänet.

"Ei".

Kiitos vain, teit tästä vielä kiusallisempaa.

Perille saavuttua astun pois autosta. Olen jo unohtanut, että nilkkani olisi kipeä. Minut tänne ajanut turvamies ojentaa minulle passin, jolla pääsisin backstagelle. Kiitän häntä ja kipitän pois hänen luotaan. Kierrän isoa stadionia, mutta en näe missään sisäänpääsyä. Päätän soittaa hädissäni Calumille.

"Moi. Mistä mä pääsen sinne?" kysyn hieman hengästyneenä.

"Siellä lukee semmonen teksti saksaks ja siellä on pari turvamiestä. Äh, ehkä mä tuun vaan sua vastaan", Calum sanoo minulle.

"Okei, oon tässä kohdassa, missä on Saksan lippu", kerron Calumille.

"Oon kohta siellä", hän vastaa.

Suljen puhelun ja puhelimen. Pian näen Calumin ja kolmen turvamiehen kävelevän luokseni. Kävelen heitä vastaan.

"Oot paras eksymään", Calum naurahtaa ja kaappaa minut haliin.

"Kiitti, bro", vastaan myös naurahtaen.

Lähdemme kävelemään sisäänpääsyä kohti jutellen rennosti. Turvamies avaa meille oven, josta pääsemme ilmeisesti backstagelle.

"Keikka alkaa lahden tunnin päästä ja fanit pääsevät puolentunnin kuluttua stadionille. Haluutko sä käydä lavalla? Siellä on jo Luke, Michael ja Ashton sekä joku saksalainen lämppäri. Noloa, mutten muista nimeä", Calum kertoo.

Nyökkään hänelle ja lähdemme kävelemään stadionin lavalle. Lavalla seisoo pojat jutellen jollekkin ruskea hiuksiselle sekä pitkälle miehelle. Calum nostaa minut lavalle, minkä jälkeen kävelen heidän luokseen.

"Martin Laciny", mies sanoo minulle ja ravistaa kättäni.

"Melanie, hauska tavata", vastaan miehelle hymyillen.

"Joo, olen kuullut sinusta paljon pojilta", Martiniksi esittäytynyt kertoo.

"Toivottavasti hyvää", vastaan naurahtaen