Tässä talossa oli jotakin... kamalaa. Se ei johtunut siitä, että talo olisi ollut liian vanha. Ei se kyllä uusikaan ollut. Rakennettu 60-luvulla, semmoinen sopiva minun makuuni. Se ei johtunut myöskään narisevasta lattiasta tai kolisevasta katosta. Seinät olivat tasaiset. Niistä ei pullistellut vuosia sitten haudattuja ruumiita, ei edes eristeitä. Ympäristöstäkään se ei johtunut. Olin eräänä yönä tosin nähnyt ulkona vuosia sitten murhatun tyttölapsen valkoisessa mekossa, mutta en minä häntä pelännyt. Säälin korkeintaan, tyttörukka yksin ulkona kylmänä yönä.
Seiniä koristavat mustavalkoiset kuvat eivät kuiskineet minulle öisin, eivätkä luoneet kehenkään murhanhimoisia katseita. Kirjat eivät yrittäneet kolkata minua putoamalla hyllyiltään. Keinutuoli saattoi joskus keinahdella itsekseen, mutta annoin sen keinua. En tiennyt mitä syyttää. Tai ketä. Jokin vaivasi minua, piti minut valveilla öisin. Mitä ikinä se olikaan, aioin selvittää sen. Minulla oli aavistus siitä, ettei tämä päättyisi hyvin. Aioin silti tehdä sen. Jääräpäisyys oli ostettu aikoinaan talon mukana.
KAMU SEDANG MEMBACA
Devil in disguise
Cerita PendekJust short stories, probably Finnish. Some of them might be in English, not sure yet. Eli siis toisiinsa linkittymättömiä lyhyitä tarinoita. Joitakin näistä saattaa olen saattanut julkaista muuallakin. Nauttikaa!
