elämän värjäämät sanat

sydämensä sulkenut

Mitä jos minut jätetään.
Aivan ypöyksin jään.
Ei sananvaltaa mulla täällä.
Valtavan maailman päällä.

Tunnen kuinka sydämeni turtuu.
Se jäiseksi muutuu.
Kylmä hohkaa minusta.
Kun väsyneet ja pelokkaat silmäni suljen.

Silloin mä täysin omassa maailmassani kuljen.
Mutta se on vain kuvitelmaa.
Pelkkää harhaa.
Ehkä joskus mulla ei oo ketään täällä.
Ei silloin kun olen heikolla jäällä.

Kun maa altani sortuu.
Kaikki hyvä tieltäni suistuu.
Silloin jäinenkin sydän murtuu.

Mä pimeää tietä kävelen.
Kanssa haamujen.
Ne syöksee muhun pelkoa.
Kuin lohikäärme pelastajaan tulta.
Ja se pelko polttaa karrelle.
Jos mä nyt sydämeni suljen.
Ei mulle ketään jää.

Musta synkkyys kaiken värjää.
Tummaksi maailma muuttuu.
Jokainen elävä ympärilläni suuttuu.
Kun musta aukko sisälleen imaisee.
Ei pakotietä oo.
Silloin mun sydäntä vihlaisee.
Koska tämän olen itse aiheuttanut.
Minä sydämeni sulkenut.