I'm always here for you❤️ yoonmin

luku 1:

Laahustan taas kerran kotiini jalkaani linkuttaen. Poskessani on haava joka vuotaa verta. Kaadun vähän väliä polvilleni lumeen, joka on aivan täyttä tuskaa, joka ikisen entisen kaatumisen jälkeen. Olin jo aivan poikki. Tuntui että olisi ollut vaan parempi jäädä tähän maahan eikä enää ikinä herätä.

Lopulta voimani loppuivat. Kaaduin taas polvilleni märkään lumeen ja päätin jäädä siihen, oli ihan sama jos kuolisin. Se olisi hyvä ei tarvitsisi enää jaksaa. Pian silmissäni alkaa tummenemaan, nyt minä Park Jimin kuolen ja olen iloinen siitä.

Yoongin näkökulma:

Olin kävelemässä kotiin. Ajatukseni harhailevat taas ihan jossain muualla. Tunnen että olen taas tehnyt jotain väärin. Jos ette siis tiedä niin olen kiusaaja. Tai siis en virallisesti mutta olen aina ollut paikalla kun jotain on hakattu, mutta en ole ikinä tehnyt mitään. Olen aina vain tyytynyt katsomaan kun toisen elämä saattaa päättyä seuraavissa kymmenissä minuuteissa. Tänäänkin he hakkasivat jotain poikaa. En edes tiedä miksi, poika oli niin ujo ja kiltti, että en ole ikinä edes kuullut hänen nimeään.

Kävelin suunnilleen jotain 15 minuuttia, kunnes näin jonkun makaamassa lumessa. Se oli se poika. Se sama poika jota oli hakattu tänään koulussa. Juoksin hänen luokseen ja nostin hänen päänsä syliini, poika vuosi lantiosta ja poskesta pahasti verta ja kärsi varmasti hypotermiaa. Pojan pulssi tuntui vain heikosti. "Voi vittu nyt! Herää!!"huusin ilman mitään vastausta. Muutama ohi kulkija pysähtyi katsomaan mitä oli tapahtunut ja yksi vanha mummo soitti  ambulanssin.

Pääsimme sairaalaan ja tuo poika vietiin heti joihinkin lisä tutkimuksiin.
Jäin odottamaan hänen huoneensa ulkopuolelle. En tiedä miksi, mutta jotenkin minusta tuntuu että minun pitää huolehtia hänestä.

Pitkän odotuksen jälkeen lääkäri tuli kertomaan minulle jotain. Tieto oli järkyttävää. Lääkäri kertoi että pojan nimi on Park Jimin. Hänen vanhempansa välittävät enemmän työpaikastaan kuin pojastaan. Pojasta ei siis välitetty. Jonka takia hänet oli pienenä raiskattu. Pojalle on todettu vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Hyvänä viikkona poika oli palannut sairaalaan 4 kertaa viikon aikana. Välillä hänet oli hakattu, ja välillä hän oli taas yrittänyt itse riistää henkensä.

Hänestä huolenpito tarpeeni kasvoi vielä enemmän tuon kuulemani jälkeen. Lääkäri päästi minut näkemään häntä huoneeseensa. Poika oli hereillä ja ihmetteli kovasti kun kävelin huoneeseen sisälle ja istuin penkille hänen sänkynsä viereen. "Kuka sä oot?" Poika kysyi ujosti. "Oon Min Yoongi. Oon se joka toi sut tänne"
Hetken hiljaisuuden jälkeen poika sai suustaan heiveröisen ja varovaisen kiitoksen. "Ei sun mitään tarvii kiittää" vastasin pojalle. Poika oli jotenkin söpö sairaala kaavussa ja oranssin sävyiset hiukset ylhäällä sekaisina. Poika ei hymyillyt vaan näytti surulliselta, murtuneelta. Pojan silmistä näki että hänen päänsä sisäinen muuri joka pitää asiansa pystyssä saattaisi murtua koska vaan.

Minun pitää auttaa tätä poikaa.

joo ei helvetti kui huono ja tylsä osa! Sori jos kidutin teit täl mun suomenkielisel osal (nää kaikki kyl tulee oleen suomenkielisii) mut kirjottakaa nyt kumminkin mitä mieltä ootte tästä tarinast 😅❤️❤️ ootte ihanii 😘