I'm always here for you❤️ yoonmin

luku 2:

// joo haluun varottaa tästä tän osan/luvun kielenkäytöstä et jos oot herkkä tai jotai niin suosittelen ettet lue tätä osaa puspus love ya😘

Yoongin näkökulma:

Olin siis jäänyt sairaalaan. Halusin saada lisää tietoa miksi Jiminiä oltiin hakattu joten päätin kysyä asiaa häneltä. Se taisi olla virhe koska poika alkoi puremaan huultaan. "Hei sä voit kyllä puhuu mulle" vastasin ahdistuneelle pojalle. Jimin otti syvään henkeä ja vastasi: "anteeks mutta mä en vielä tiedä voinko luottaa suhun". Nyökkäsin koska tiesin että hän ei voisi tuossa kunnossa vielä luottaa keneenkään. "Onks sulla mitään paikkaa missä asut?" Kysyin rauhallisesti pojalta. "Ei" poika vastasi itku kurkussa. "Ei kukaan vois välittää tällatteesta säälittävästä paskasta homopojasta" Jimin jatkaa ja alkaa itkemään. "ei sulla oo mitään hätää" vastaan yrittäen rauhoittaa poikaa. Näytti siltä että poika rauhoittuisi vain jos halaisin häntä, mutta en tiedä miten poika reagoisi halaukseen. Nousin kuitenkin tuolilta ja kävelin rauhallisesti pojan sängyn viereen ja halasin häntä. Poika nyyhkytti hetken aikaa olkapäätäni vasten, kunnes nostin hänen leukansa ylös ja pyyhin kyyneleet pois. "Sä et voi tos kunnos asuu yksin niin sä tuut asuun meille" sanoin lempeästi pojalle. Jimin vaikeroi hetken mutta painoin sormeni hänen huulensa päälle että hän saisi miettiä rauhassa.

Skip 24 tuntia:

Jiminin näkökulma:

Pääsen tänään pois sairaalasta. Yoongi oli tarjonnut minulle että olisin menny asumaan hänen luokseen mutta en ole vastannut hänelle mitään. Näen kumminkin Yoongin pian koska hän lupasi tulla hakemaan minut täältä sairaalasta. En tajua miksi tai miten hän haluaa auttaa tällaista kaikkien vihaamaa säälittävää paskaa. Pian kumminkin Yoongi tuli sairaalahuoneeseeni jossa lääkäri jo kertoi minulle kaikkien lääkkeiden määrän ja koska niitä pitäisi ottaa. "Sun sitten pitää ottaa sun lääkkeet joka päivä" lääkäri vielä varmisti. "Kai sinä voit sitten huolehtia että Jimin ottaa lääkkeensä" lääkäri kysyi Yoongilta. "Joo" Yoongi vastasi iloisesti. "Okei no sä oot nyt valmis lähteen" lääkäri vielä sanoi samalla kun käveli ovesta ulos. "Tuutko niin lähetään?" Yoongi huikkasi ovelta. Yoongin talo oli aika kaukana omastani koska sairaalta ajoi Yoongin talolle noin puoli tuntia.

Kun pääsimme talolle en voinut uskoa silmiäni. Talo on uusi kaksi kertaa oman taloni kokoinen ja harmaan värinen. Talo parani entisestään kun pääsimme sisälle. "Onks sulla nälkä" Yoongi kysyi. Nyökkäsin sillä en halunnut kertoa Yoongille että saatoin olla anorektikko. Yoongi teki meille sushia, jota onnekseni voi syödä vain vähän. Kun olin syönyt Yoongi kysyi: "eks oikeesti syö enempää??". "Joo mää oon kyl ihan täynnä" yritin vastata vakuuttavasti Yoongille. "No et sää voi ottaa tyhjään vatsaan noita sun lääkkeitä" "no johan mä sanoin et oon ihan täynnä!" Sanoin jo vähän ilkeämmin. Yoongi tuijotti minua vähän kauhuissaan mutta sen keskeytti pian soittoääneni. Joku soitti minulle. Katsoin puhelimeni näyttöä siinä luki Mrs Park joka on siis äitini. Katsoin Yoongia ja Yoongi katsoi minua kysyvästi takaisin. Nousin tuolistani ja juoksin täysiä Yoongin huoneeseen ja vastasin puhelimeen. Missä helvetissä sä saatanallinen lapsi olet???? Ootko nussimassa jotain saatanan jätkää homopoika??? Sun piti tulla tekeen meille vittu ruokaa!!!! Ei saatana mikset vaan tappais itteäs niin kaikille tulis parempi mieli!

Yoongin näkökulma:

Kun pääsimme sairaalasta meille, söimme ja juttelimme Jiminin kanssa. Kunnes hänen puhelimensa soi ja hän juoksi pois. Lähdin hänen peräänsä ja onneksi hän oli jättänyt huoneen (missä hän oli) oven raolleen. Kuulin kun joku nainen haukkui Jiminin maasta taivaisiin ".....mikset vaan tappais itteäs niin kaikille tulis parempi mieli!! " Silloin minulle riitti avasin huoneen oven ja juoksin sisään "anna mulle se puhelin!" huusin Jiminille joka näytti pelästyneeltä. Jimin ei näyttänyt antavan puhelinta niin riuhtaisin sen hänen kädestään ja aloin puhumaan. "Kuule sinä helvetin läski ruma paska sä voisit pitää ton helvetin paskan itteläs eikä sitä tarvis muille jakaa voisit kyllä kattoo vittu huora lutka peiliin siellä sää näät sen kenet kannattais tappaa!!!!" Vedin luurin korvaan ja heitin puhelimen sängylle.Vihani oli ihan kokonaan pieni hiukkasia myöten purkautunut. Jimin näytti ahdistuneelta ja pelästyneeltä. "Jimin miks kuuntelet ja uskot tollasta paskaa? Koska mikään tosta mitä toi huora sano ei oo totta!" "Mitä jos on" Jimin sanoi kyyneleet silmissä. "Mitä jos sä huusit just äsken naiselle joka puhui totta?" Jimin jatkaa. Viha mittarini nousi tällä hetkellä yli kahteensataan. "Ei helvetti voitko uskoo vitun homo et noi mikään ei liity suhun ei kaikki voi liittyä suhun vittu en jaksa sun ääntä enkä mitään mitä sanot voisit vaan niinku tappaa ittes!!!!". Jimin katsoi minua ihan kuin olisi shokissa ja kyyneleet valuivat hänen kasvojaan pitkin. Mitä helvettiä just äsken tein. Olin huutanut ainoalle ihmiselle jolle en tällä hetkellä olisi saanut sitä tehdä. "Jimin an..n..nn...a ant....ee...k...s" yritin sopertaa ulos suustani. "Ei sun tarvi valehdella" Jimin vastasi ja juoksi ulos huoneesta ja lopulta ovesta.

Jähmetyin hetkeksi en edes tajunnut mitä äsken oli tapahtunut. Kyyneleet valuivat alas poskiani. Lopulta palasin takaisin todellisuuteen ja tajusin mitä oli tapahtunut. "Ei helvetti Jimin ei !! Mitä oon tehny😭😭" kyyneleet valuivat alas poskiani niinkuin vesiputous.

Jiminin näkökulma:

Juoksin täysiä ulos ovesta ilman kenkiä, ilman takkia ja ilman puhelinta. Kyyneleet polttelevat poskiani ja turvonneita silmiäni. Olen juossut jo todella kauan ja jalkoihini sattuu aivan helvetisti. Niihin kylläkin on jo sattunut viimeiset viisitoista minuuttia. Näin edessäni pimeän metsän ja päätin juosta sinne. Kaadun vähän väliä puun juuriin ja mätkähdän kovaan jäiseen maahan. Viimesen kerran kun kaaduin. Jäin istumaan puun juurelle, olisi tehnyt mieli vaan antaa periksi, mutta en halunnut olla se säällittävä homo joka ei jaksa mitään.
"Jimin!!!" Kuulin jonkun huutavan mutta en välittänyt, nojasin vaan puun runkoa vasten. Oloni tuntui tuolla hetkellä rauhalliselta kyyneleet kyllä tulvivat silmistäni mutta muuten olin rauhoittunut. Kuulin kuin joku huusi nimeäni uudelleen ja osotti taskulampulla. Se oli Yoongi.

Yoongin näkökulma:

Ajoin ympäri kaupunkia etsiessäni Jiminiä. Lunta satoi koko ajan taivaalta eli hänen jälkiään oli turha yrittää etsiä. Pian näin edessäni metsän, juoksin autosta ulos ja lähdin tarkistamaan löytyisikö Jimin sieltä. Kävelin muutaman kilometrin metsässä kun lopulta näin jalan jälkiä jotka kulkivat syvemmälle metsään. Lähdin seuraamaan jälkiä syvemmälle metsään samalla huudellen Jiminin nimeä. Pian jalan jäljet loppuivat ja näin puun takana hahmon. Se oli Jimin. "Jimin!" Huusin ja osoitin poikaa taskulampulla. Hänen poskensa olivat läpimärät kyyneleistä jota vieläkin tulvi pojan silmistä. "Jimin anna anteeks mä oon ihan helvetin tyhmä!!" Huusin ja sain jo omiin silmiini kyyneleet. "Ei mitään kaikki on hyvin" Jimin vastaa pidin tyynesti. "Jimin sulla on varmasti hypotermia sen takia hourailet!" Sanoin ja nostin Jiminin syliini ja kannoin hänet autoon ja lähdin ajamaan.

Joo tota tää loppu vähä tylsään paikkaan joka tarkoittaa et ens luku on tosi huono 😅🤘🏻🤘🏻 mut joo kertokaa mitä tykkäsitte tästä luvusta gn babes😘❣