I'm always here for you❤️ yoonmin

luku 18:

Jiminin näkökulma:

Heräsin todella kirkkaasta paikasta, mutta minulla ei mennyt kauaakaan tajuta että olin sairaalassa.

Katsoin oikealle ja näin Yoongin nukkuvan todella huonossa asennossa mut rauhallisesti sänkyni viereisellä tuolilla. Hän oli aika söpö.

Yritin mielesssäni päihkäillä vartin verran että mitä oli tapahtunut. Pian muistin kaiken. Nousin sängystä nopeasti, ehkä vähän liiankin nopeasti sillä Yoongi säpsähti hereille rauhallisesta unestaan.

"Jimin" hän sanoo vähän alakuloisesti.

En sano mitään vaan ryntään suoraan halamaan poikaa.

"Anteeks mä en tarkottanu mitää mitään mitä mä sanoin mä oon tosi pahoillani!"

"Shh.. Jimin mä tiiän kyllä ja en haluu enää ikinä satuttaa sua" Yoongi sanoo ja painaa huulensa nopeasti omilleni.

En tajua aluksi mitä tapahtuu mutta vastaan kumminkin suudelmaan joka muuttuu hetkessä kauheaksi nuolemiseksi.

"Yoongi...mitä jos jätetään tää ny vaaa tähän eikä mennä pidemmälle" sanon virne kasvoillani ja virne ilmestyy myös Yoongin kasvoille.

"Mä rakastan sua" Yoongi sanoo ja suutelee minua vielä kerran pehmeästi. (SOFT)

Yoongin näkökulma:

Kävelen ulos Jiminin sairaalahuoneesta ja nään että muut ovat pitämässä martta kerhoa käytävällä.

"Öö mitä teette" kysyn hieman huvittuneena.

"Vaihdetaan kuulumisia" Jin vastaa ja rupean käkättämään kuin joku idiootti.

"Nii siis mitä teette?" Saan nauruni keskeltä sanottua.

"Miten Jimin voi?" Namjoon yhtäkkiä kysyy.

"Hyvin tai no tällä kertaa epäilen että iha aidosti hyvin" sanon ja hymy leviää kasvoilleni.

Kaikki muutkin hymyilevät ja silloin Namjoon katsoo Jiniä ja nopeasti työntää huulensa tuon huuli vasten.

Heidän suudelma muuttuu hetkessä kiihkeäksi mutta kukaan meistä muista ei sano mitään.

Lopulta päätän rikkoa hiljaisuuden: "missä välissä teistä tuli pari?" Kysyn heiltä melkein suu auki.

"On siitä ny pari minuuttia" Namjoon sanoo ja kaikki naurahtaa.

"Jimin?" Hoseok yhtäkkiä kysyy.

Käännyn ympäri ja siinä itse herra seisoo kaikessa komeudessaan. Ja uskokaa komea hän on.

"Hei Jimin mitä se teet täällä eks sun pitäis olla..."

"Ei vaa lääkäri sano et mulla on kaikki kunnossa ja et oon valmis lähteen kotiin" Jimin vastaa hymyillen ja juuri tuota hymyä olen kaivannut.

"Okei mennään kotiin" sanon hymyillen pojalle. 

"Hei oottakaa mitä jos mentäis tänää kaikki syömää tai tekee jotai yhes ku ei olla pitkää aikaa tehty mitää" Hoseok sanoo.

Hän oli oikeassa. Ties kuinka kauan siitä oli kun viimeksi olimme yhdessä tehneet jotain.

"Okei mennääks vaik syömää siihe kiinalaisee mikä on meiän lähellä" tae ehdottaa ja kaikki suostuvat tähän ideaan.

Sovimme että näemme kaikki viideltä ja lähdimme koteihimme valmistautumaan.

(Skip jotai puol tuntii)

Jiminin näkökulma:

Makasin Yoongin sängyllä selaillen ig:eetäni samalla kun Yoongi yritti löytää sopivaa asua.

Yhtäkkiä en tiedä mistä mutta mieleeni juolahti kysymys koskakohan me kerrotaa muille?

"Voidaan kertoo vaikka tänää jos se saa sut lopettamaan ton päihkäilyn" Yoongi naurahtaa.

"Sanoiks mä ton ääneen..."

"sä sanot aika paljon kaikkee vahingossa ääneen" Yoongi hymähtää.

"Mut miten me muute aijotaa kertoo muille ja mitä jos ne ei suostu siihe et me ollaa pari" sanon nousten sängyllä istuma-asentoon.

Samalla Yoongi lopettaa vaatekaapin penkomisen ja kävelee sängyn viereen ja päättää hypätä suoraan jollain ihme supermies hypyllä päälleni.

"auu mistä toi ny tuli"

"Kuule ne tulee rakastaa meitä just tällasena ja ei se haittaa vaikka ne ei tykkäis meistä koska mä tykkään susta"

"Toi oli niinkun cheesiest asia minkä oon ikinä kuullu" sanon nauraen.

Yoongin näkökulma:

Kävelimme Jiminin kanssa puiston läpi kohtaamispaikalle. Hän oli niin suloinen kun katseli suu auki joka ikistä perhosta ja hyönteistä joka meni hänen ohitsensa. Pussaan poikaa leikkisästi poskelle ja silloin hän kääntää tähtisilmänsä katsomaan suoraan omiini.

En ole nähnyt hänen silmiään ikinä noin, Puhtaana. Se näytti ihan siltä että kaikki tuska oli syrjäytetty sivuun ja tilalle oli laitettu tuhat tuikkivaa tähteä. Se oli kaunista, hänen koko kasvonsa olivat.

"Mitä?" Poika kysyy huvittuneena.

"Mä... mä rakastan sua" saan kakistettua ulos.

Poika katsoo minua eka hassusti mutta pian tunnen pehmeät huulet taas vihdoin omillani.

Ja mietin että tätä olen kaivannut.

"Hei ehkä meiän pitäis mennä en halua taelta rageja kun ollaan myöhäs" Jimin sanoo hymyillen.

Lähdemme kävelemään ravintolalle päin.

Ravintolalla tapaamme kaikki pojat ja vietimme hauskan ja aivan täydellisen illan. Juttelimme, puhuimme paskaa, nauroimme ja leikimme ruokasotaa.

Toivoisin että jokainen päivä olisi tällaista minun elämäni ruusuilla tanssimista, mutta ei. Näin ei vaan voi tapahtua minun elämässäni.

"Yoongi..."

"Yoongi herää"

Säpsähdän nopeasti hereille.

"Missä mä oon"

"Sä oot sairaalassa"

"Hä missä Jimin on??!" Kysyn ja poika vilkaisee olkansa yli ja siellä näen kauniin heiveröisen pojan makaamassa sairaala sängyssä.

Se kaikki oli vain unta.

Katos sain tähä tarinaa ny vähä sutinaa 🤓😄 joo mut kertokaa et mitä tykkäätte tällaisesta vähä erilaisesta luvusta! tiiätte mitä tehä ja hyvää yötä!💛 ja ainii mitä piditti Hoseokin uudesta Mix Tape:sta?😍