♥♥♥
T Ä R K E Ä Ä !
Olivia Lupin on siis tämän tarinan päähenkilö. Hänen isänsä on Remus Lupin, joten Olivia on myös ihmissusi. Olivian äiti ei oli Tonks, vaan joku muu johon Remus tutustui Tylypahkassa. Hän ei oli kauhean isossa roolissa.
Kirjoitin tän tarinan seiska luokan alussa, se selittää miks tää on aik huono ehk. Nyt oon editoinu tätä vähän ja lukenu läpi, oon nyt menos ysille. Ja cringe oli iso kun editoin tän.
Viel yks juttu. Älää tulko kommentoimaan jostaki asioista jotka liittyy siihen miten Rowlingin kirjoissa on kirjoitettu ja muut sellasta. Tässä tarinassa on monia asioita eri tavalla ja se on fani fictioiden tarkoitus. Tää on mun tarina ja saan kirjoittaa miten haluun. Kiitos jos luit tämän.
Nyt aloitetaan tarina.
♥♥♥
Olivian näkökulma:
Istuin isossa salissa pöydän ääressä Fredin ja Georgen kanssa syömässä aamupalaa. Oli lauantaiaamu joten ei ollut mitään koulutunteja tänään.
"Mitä tehdään tänään?" Kysyin ja haukkasin juustoleivästäni.
"Mennäänkö Tylyahoon?" Fred kysyi.
"No eipä meillä muutakaan tekemistä oo, eikä me voida koko päivää täälläkään lusmuilla", George sanoi ja naurahti.
"Joo, sopii mulle", sanoin ja hörppäsin
kurpitsamehustani.
Kävimme yleensä Tylyahossa kun meillä ei oikein ole tekemistä. Tai sitten menen yksin kirjastoon lukemaan ilman Frediä ja Georgea, koska joko en jaksa heitä tai he ovat tekemässä jotain ihan typerää.
"Mennäänkö?" Kysyin noustessani ylös. Pojat nyökkäsivät ja nousivat myös ylös.
Aloimme kävelemään kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta hakemaan kaikki mitä tarvitsisimme mukaan Tylyahoon.
...
Tulimme Tylyahoon ja menimme ensiksi karkkikauppaan josta ostin kurpitsapastilleja, suklaasammakoita ja sokeripastilleja.
Törmäsimme Harryyn ja Roniin karkkikaupassa ja juttelimme hetken sillä olin jokseenkin tuttu molempien kanssa.
"Olivia, tiedätkö missä Ginny on?" Harry kysyi.
"En tiedä, en ole nähnyt häntä. Miten niin?" Naurahdin.
"Ei mitään, oli vain asiaa", Harry punastui.
"Harry, kyllä me tiedetään että sä haluut pyytää mun siskoa ulos. Mutta mä en salli sitä", Ron naurahti.
Sitten Harry ja Ron rupesivat väittelemään asiasta, joten päätimme Fredin ja Georgen kanssa poistua paikalta hiljaa.
Menimme kahvilaan juomaan kahvia sillä minun todella teki mieli sitä
Kahvi on vain parasta, parempaa kuin suklaa.
Tulimme kahvilaan ja teimme tilauksemme.
Saimme juomamme ja menimme ikkunan vieressä olevan pöydän ääreen istumaan.
"Ai!" Huusin kun olin hörpännyt kahvistani.
"Mikä nyt?" Fred katsoi minua ihmeissään.
"Mä poltin mun kielen", valitin ja pidin käättäni suuni edessä.
"Ottaisit rauhallisemmin! Ei meillä mikään kiire oo", George naurahti.
"Mun kieli varmaan paloi irti", valitin dramaattisesti.
"Mä haen sulle jotain kylmää juotavaa", Fred sanoi ja lähti hakemaan minulle kylmää juotavaa kassalta.
"Miten mä aina onnistun sähläämään jotenkin?" Ruikutin ja katsoin Georgea surullisena.
"Enpä tiedä ystäväiseni, oot vaan aina ollu sellanen sählääjä", George naurahti.
"Pfft", katsoin poikaa tuimasti ja laitoin kädet ristiin.
Pian Fred tulikin mehun kanssa jossa oli jään paloja.
"Kiitti Fred", kiitin ja hymyilin pojalle joka istahti takaisin tuolilleen.
"Kato sä et pärjää elämää ilman meitä, kuka tietää missä syvissä vesissä sä oisit ilman meitä", Fred sanoi ylpeänä.
"Niin, en mitenkään selviäisi ilman teitä", naurahdin ja hörppäsin kylmästä kurpitsamehusta. Kylmä mehu helpotti kipua kielessäni, onneksi.
...
Olimme nyt kävelemässä pitkin Tylyahoa.
"Hei, mä ja Fred käydään vessassa niin sä voit varmaan odottaa täällä", George sanoi.
"Okei, senkun hylkäätte mut", sanoin hymyillen sarkastisesti ja pojat lähtivät kävelemään kohti lähimpää vessaa joka oli kuitenkin erittäin kaukana. Naurahdin itsekseni sillä huomasin että Fred melkein kompastui yhteen luudanvarteen joka oli jätetty keskelle kulkuväylää.
Pian näin erään henkilön kävelevän minua kohti, henkilön jonka vähiten halusin tavata. Draco Malfoyn.
Hänellä oli kuuluista virneensä kasvoillaan kun tämä lähestyi minua yhä lähemmäs ja lähemmäs kunnes huomasin, että nyt ei ollut enään pakomahdollisuutta. Hän onneksi sattui olemaan tällä kertaa yksin.
"Lupin, viitsit raahata laiskan takapuoles Tylyahoon, tulitko aivan yksin?" hän sanoi ivallisesti.
"En nyt sentään", naurahdin sarkastisesti.
"Mäku luulin että Weasleyt ois jo jättäny sut yksin", hän naurahti pilkallisesti.
"No ei sullakaan pahemmin seuraa näytä olevan", sanoi vihaisena ja kyllästyneenä.
"Mä en sentään oo sellasien törppöjen kaveri", hän naurahti.
"Hemmetin hilleri", huokaisin ja aloin kävelemään pois mutta Draco tarttui minua ranteesta ja vetäisi minut takaisin rajusti että olin häntä kasvotusten.
"Älä kutsu mua hilleriksi senkin ällöttävä nörtti", Draco sanoi hampaiden välistä vihaisena.
"Ite oot nörtti!" sanoin ja otin sauvani esiin.
"Heeei! Mitä täällä tapahtuu??" kuului Georgen ääni takaa ja käännyn katsomaan ja näen Georgen kävelevän yksin meitä päin.
"Ota sun hemmetin tyttöystävä pois mun kimpusta", Draco ruikutti vihaisens.
"Tyttöystävä ja paras ystävä ei oo sama asia", George sanoi ja tarttui minua kädestä.
"Mennään Olivia, ei se oo sen arvoinen", hän lisäsi rauhallisena ja kävelimme pois.
Asia on siis näin. Minä ja Draco emme tule hyvin toimeen, kuten huomaatte. Emme kuitenkaan myöskään vihaa toisiamme. Meidän "suhteemme" on outo, sillä olemme tavallaan vihollisia ja ystäviä samaan aikaan, joka kuulostaa erittäin oidolta. Yleensä tappelemme tyhmistä asioista ja ärsytämme toisiamme, mutta olemme myös jutelleet vakavasti joitain kertoja. Emme vain osaa päättää pidämmekö toisistamme vai emme.
YOU ARE READING
Shades Of Love - Draco Malfoy
Fanfiction"Mä vihaan sua Draco Malfoy!" Kirjotin tän seiskalla, joten armahtakaa tätä tarinaa. Tiedän et tää on cringe ja silleen mut ei oikeen oo motivaatiota tai jaksamista editoida tätä vähemmän cringeksi. Oof.
