Shades Of Love - Draco Malfoy

LUKU 9

"Malfoyn luo?!" Ginny, Fred ja George huusivat yhteen ääneen järkyttyneinä.

"Joo, Dracon ja mun vanhemmat on kavereita" huokaisin.

"Miksi?" Fred kysyi järkyttyneenä.

"En tiedä mutta mun on pakko mennä sinne Malfoyn kanssa, eikä mun edes tarvi olla sen kanssa" sanoin.

"Et tuu selviämään" Ginny naurahti.

"Ginny, mä oon 16 vuotta vanha, kyllä mä pärjään" naurahdin.

"Miksi Malfoy?" Fred kysyi vieläkin vähän järkyttyneenä.

...

"Lupin!" kuulin äänen takaani.

Käännyin ympäri ja näin ihmisen jota en halunnut tavata.

"Malfoy" sanoin kylmästi kun poika käveli luokseni.

"Miksi??!" hän kysyi järkyttyneenä.

"Sori, ei oo mun syy" sanoin sillä tiesin tasan tarkkaan mistä hän puhui.

"Vanhemmat" hän sanoi.

"On ärsyttäviä" jatkoin.

"Tästä tulee ihana joululoma" Draco sanoi sarkastisesti.

"Ihan varmasti" naurahdin.

...

Olin istumassa junassa matkalla viettämään joululomaa Malfoyden luo ilman vanhempia.

Joudui istumaan Dracon kanssa samassa hytissä sillä hänen vanhempansa vaativat sitä vaikka kuinka yritimme inttää vastaan.

Oli kiusallinen hiljaisuus ja yritin keskittyä kirjaani mutta tunsin Dracon silmät minussa kiinni.

"Miksi sä tuiotat mua?" kysyin nostamatta katsettani kirjastani.

"En mä tuiota" Hän sanoi ja käänsi päänsä äkkiä ikkunaan. Nostin katseeni kirjastani ja huomasin että hän oli punastunut, outoa.

Naurahdin pienesti ja jatkoin taas kirjani lukemista.

...

Junamatka oli outo mutta nyt olimme junaasemalla Dracon kanssa kuin eksyneet lapset ja yritimme etsiä Dracon vanhempia mutta koko asema oli niin täynnä että se oli lähes mahdotonta.

Löysimme heidät kohta ja Narcissa hukutti meidät pusuilla ja haleilla, olin jo tottunut siihen sillä hän kävi usein meillä, ilman Dracoa tietysti mutta kuitenkin.

Dracon isä Lucius oli enemmän rauhallista tyyppiä ja tervehti meitä kohteliaasti.

"Ihanaa että tulitte, mennään nyt kotiin" Narcissa sanoi iloisena.

...

Tulimme heidän talolleen joka oli valtava kartano, suurin mitä olin koskaan nähnyt.

Sisältäpäin se oli kaunis ja viihtyisä.

"Draco, näytä Olivialle hänen huoneensa" Lucius sanoi hymyillen.

"Okei" Draco huokaisi.

Kävelimme valtavia rappusia ylös isolle käytävälle täynnä ovia. Käytävä oli ainakin 40 metriä pitkä.

Kävelimme käytävän päähän ovelle jossa oli numero 243.

"Tää on sun huone" Draco sanoi ja avasi huoneeni oven.

"Vau!" sanoin kun näin valtavan huoneen. 

"Tykkäätkö?" Draco naurahti.

"Tää on mahtava!" sanoi ja kävelin huoneeseen, katsoin ympärilleni ja näin oven joka johti kylpyhuoneeseen.

"Onko tää kaikki mulle?" kysyin järkyttyneenä.

"Joo, äiti ja isä halusi tehdä sulle oman huoneen tänne" Draco naurahti.

"Mun huone on tossa vastapäätä jos tarviit jotain" Draco sanoi.

Nyökkäsin.

"Ja muista koputtaa!" Draco sanoi varoittavasti.

"Joo joo" huokaisin ärsyyntyneenä.

"Draco! Olivia! Tulkaa alas, meillä on asiaa!" Narcissa huutaa.

Tulimme alas olohuoneeseen.

"Mitä asiaa?" Draco kysyi.

"No, asia on näin että, minä ja isäsi joudumme lähtemään työasioiden takia Ranskaan joululomaksi ja koska olette sen verran isoja niin voitte ihan hyvin jäädä tännä kahdestaan" Narcissa sanoi.

"Mitä!!??" huusimme yhtä aikaa Dracon kanssa.

"Mä en jää ton kanssa tänne koko joululomaksi kahdestaan!" Draco sanoi osoittaen minua.

"Enkä mä sun kanssa!" huusin takaisin.

"Rakkaat, emme voi nyt muuta, minulla ja Luciuksella on kiire. Pitäkää hauskaa ja olkaa ihmisiksi" Narcissa sanoi ja kiirehti ulos ovesta Luciuksen kanssa ja he olivat poissa.

Jäimme siihen seisomaan sanattomina.

Tällänen luku tällä kertaa, saattaa löytyä kirjoitus virheitä koska kirjotin tän aika myöhään illalla. 💗