Meet&Greet love! [Suomi, Finnish]

Harryn näkökulma:

Kiersimme Christinen kanssa kaupunkia ja lopulta menimme istumaan kahvilaan.
"Mitäs tykkäät täst paikast?" Christine kysyi.
"Ihan kiva. Ei liian iso mutta ei liian pienikään. Just sopiva!" sanon.
"No on tää mun mielestä kyl aika pieni mut kiva jos tykkäät!"
Tottakai tämä paikka oli paljon pienempi kuin Lontoo mutta eihän kaikki paikat ole miljoonakaupunkeja. Tarjosin Christinelle kahvin ja otin itse teetä. En kahvista niin välitä.
"Mitäs tehtäisiin sit?" kysyin.
"En tiiä. Onko sulla ideoita?"
"Eipä oikeastaan, tai no on mulla yks" sanoin ja kohottelin kulmiani ehdottelevasti.
"Joopa joo, Never in you wildest dreams" Christine tyrmäsi ehdotukseni.
"Keksi ite parempi" esitin loukkaantunutta.
"Joo niin keksinkin. Mennään rantaan kävelee" hän vastasi ja oli jo ovella ennenkuin edes tajusin nousta ylös tuolista.
"Oota ny vähä" sanoin ja juoksin hänen peräänsä. 

Kävelimme pienen matkaa kauniissa säässä, kohti rantaa. Christinen hiukset hulmusivat tuulessa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kauniimpaa en osaisi kuvitellakkaan. Olen tuntenut hänet vain kaksi päivää mutta silti tunteeni ovat vahvemmat häntä kohtaan kuin ketään muuta _koskaan_ aiemmin. Harmikseni kiertue jatkuisi jo ylihuomenna ja joutuisin lähtemään Australiaan. Eihän Christine tällä varoitusajalla voisi tulla edes mukaan, vaikkakin se tiimille kävisikin. Tämä kaikki on tapahtunut niin äkkiä, en olisi voinut kuvitellakkaan tekeväni jotain tälläistä vuosi sitten. Toivottavasti Christineä ei haittaa minun kiirehtimiseni. Saatoin olla ääliö, kun pussasin häntä meet and greet:issä, mutta en vain voinut estää sitä tapahtumasta ja se oli varma tapa saada hänen huomionsa.

Christine herätti minut ajatuksistani vetämällä kädestäni. "Mitä sä oikein mietiskelet? Olit niin poissaolevan näköinen" Christine kysäisi, samalla kun pyyhkäisi silmilleni valuneet pitkät hiukseni. Tavallisesti ne olisivat ponnarilla, mutta tänään olin unohtanut laittaa. "En mä mitään kummoista miettinyt. Tosiaan mun pitikin sanoa, että meidän kiertue jatkuu ylihuomenna. Me huomenna lennetään Australiaan". Christinen silmistä näki kuinka suruissaan hän oikeasti oli. Muuten hänen ilmeensä ei värähtänytkään. "Ai, okei... No sun täytyy varmaan sit lähtee tänään takaisin Lontooseen, joten eiköhän mennä mun luokse!" En kerinnyt vastaamaan mitään, kun Christine oli jo kävelemässä pois rannalta.

Moi kaikki taas! Sain tän nyt vihdoista viimein valmiiksi ja yritän uploadaa viel tän vuoden puolella seuraavan luvun :D Xx Sara