Ainoa elävä

3. murtautuminen

Seurasin muita oppilaita matematiikan luokkaan, sillä en halunnut taas eksyä ja rasittaa aivojani liikaa. Jos minulta kysytään en varmaan pystyisi auttamaan sellaista tuntematonta oppilasta, joka olisi ollut minun tilallani noin tunti sitten. Tiedän olen aivan surkea auttamaan. En tule oikein toimeen muiden kanssa.

"Hei Elizabeth niinhän? Hauska tavata minä olen Juliet Loirs." kaunis tyttö tuli viereeni ja käveli samaa matkaa kanssani luokkaan. "Ai.. hei vaan juiliet." Minua ujostutti. "Haluaisitko istua kanssamme ruokalassa?" Miksi minulla on kummallinen tunne sisälläni, että minun ei pitäisi mennä Julietin kansssa ruokalaan... " Okei. Eihän minulla muutakaan paikkaa taida olla." Yritän vitsailla ja hän hymyilee.

Matematiikan luokka näytti ahtaalta. Mietin miten me kaikki mahtuisimme istumaan. "Elizabeth voisitko ystävällisesti esittää itsesi muille oppilaille?" Tämä matematiikan opettaja taisi olla luokanvalvojamme. Olen aivan hermona.

Jään luokan eteen ja katselen kuinja oppilaat istuvat alas pulpettien ääreen. Aloitan hyvin yksinkertaisella esittelyllä. "Hei olen Elizabeth Greydson. Muutin tänne californiaan New Yourkista. Olen melkein koko elämäni aikana vaihtanut kouluja ja aloittanut puhtaasta pöydästä." Sitten lisään vielä nopeasti ennen kuin opettaja avaa suunsa. "Toivottavasti viihdyn täällä ja saan paljon ystäviä." Valehtelen itselleni. En pystyisi saamaan ystäviä jos he saavat selville että olen niin erilainen.

Edellisessä koulussani oli alukuvuodesta vaikea saada ystäviä. Onneksi se asia oli muuttunut vuosien varrelta. Mutta huono puoli oli siinä että meidän piti muuttaa pois.
Huomaan oppilaiden suputtavan keskenään ja mietin puhuvatko he minusta jotain pahaa? Jack näyttää olevan kiinostunut. "Tervetuloa, istuhan alas ole hyvä." Kävelin lähimmäiselle tyhjälle pulpetille ja istuin tuolille. "Meillä on koe viikon päästä, joten muistakaa lukea ahkerasti!" Luokanvalvoja sanoo kovalla äänellään.

Opettajalla on lyhyet hiukset ja silmälasit. Hetken jo luulin että hän olisi naisopettaja, mutta olin väärässä. Huomaan Julietin vilkuttavan minulle takanani kun katsoin taakse. Jack oli tarkkailut minua siitä asti kun jouduin esittelemään itseni. En kertonut itsestäni melkein mitään.

Se on itseasiassa hyvä asia. En jaksanut kuunella opettajan puheita, joten aloin piirtämään matematiikan vihkooni. Katsoin kelloa ja tuntia oli jäljellä enään 30 minuuttia. Pari oppilasta mainitsi nimeni selkäni takana, joka oli ahdistavaa. Yritin olla välittämättä niiden puheista, mutta kuulin Jackin sanovan heille jotain. Sitten he olivat hiljaa. Mitä Jack oikein sanoi?

Tuntia enään 20 minuuttia

10 minuuttia.

"Prrrrrr" Jes kellot soivat. Nyt olisi ruokailu ja Juliet odottaa minua luokan ulkpuolella. "Näin miten katsoit Jackia. Ehkä sinun ei pitäisi olla hänen kanssaan." Juliet taisi olla tosissaan sanoessaan niin. "Miksi en?" Kysyin. " Hän on käyttäytynyt oudosti viimeiset 5 kuukautta... En tiedä mikä hänellä on, mutta hän on vaarallinen." Minun teki mieli nauraa täyttä kurkkua. "Ai. Minä osaan pitää huolta itsestäni." Hymyilin ja annoin Julietille merkiksi viedä meidät ruokalaan.

Ruokala oli kuin eläintarha. Ruokia heiteltiin ympäriinsä. Lattialla oli roskia ja pillimehuja. Eivätkö nämä oppilaat osaa käyttäytyä? Mietin. Istun Julietin vieressä ja pöydän ääressä on muitakin Julietin ystäviä. Koulun ruoka ei tällä kertaa oikein maistu. Äitini tekee parempaa ruokaa.

Ruokailun jälkeen minulla on enään 2 tuntia koulua ja sitten pääsen kotiin. Kun oli välitunti huomasin että Jack katseli minua melkein koko ajan. Jackin vieressä oli minua kauniimpi tyttö, joka roikkui Jackin lihaksikkaissa käsivarressaan. Onkohan tuo tyttö Jackin poikaystävä. No jos on miten se minun asiaani kuuluu? Yritän viedä ajatukseni muualle.

Viimeiset 2 tuntia olivst kuin tuskaa. Bussi odottaa koulunpihassa ja suuntaan bussia kohti. Olen ensimmääinen, joka astuu bussin sisään. "Oliko hyvä koulupäivä?" Sama bussikuski joka oli aamulla vienyt meidät kouluun, hymyili sanoessaan tuon.
"Ihan hyvä. Kiitos kysymästä." Hymyilin takaisin ja istuin taas arvokkaalle takapenkille. Oppilaita oli tulossa bussiin ja suurin osa meni eteen istumaan. Näin Jackin ikkunasta. Hän huomasi minutkin ja oli tulossa tänne suuntaan. Käänsin katseeni  poispäin. Ei. Näin. Älä vaan tule tänne. Ajattelin, mutta se oli turhaa.

Näin jackin tulevan bussin sisään. Tämä se vasta yllätys. Hän huomasi minut istumassa takapenkillä ypöyksin ja tuli minua kohti. Katselin häntä hetken ja käänsin katseeni ikkunaan päin. "Mitäs sinä täällä yksin puuhailet?" Jack kysyi. "Eikö olekkin hyvä asia saada omaa tilaa?" Kiusaan häntä tahallani. Jack on hiljaa eikä sano mitään.

Olemme hetken hiljaa kunnes hän saa jotain sanottua. "Asutko kuinka kaukana koulusta?" Mietin pitäisikö minun valehdella vai kertoa totuus. "Noin 10 kilometriä kaukana." jackin ilme muuttui hassusti että rupesin nauramaan. "Noin kaukana! Itse asun 4 kilometriä kaukana koulusta." Minun oli pakko kysyä. "Miksi sitten tulit bussin kyytiin?"

"Eikös se ole päivänselvää? Seurasin sinua ja ajattelin tulla kyytiin." Taas puolihymy. Aika romanttista. Ajattelin. "Hyvä on."  Juttelimme vähän aikaa, kunnes Jackin oli aika lähteä pois kyydistä.  Katsoin ikkunasta ulos ja vilkutin Jackille hyvästiksi. En tietenkään tarkoittanut sitä hyvästillä, sillä näemmehän huomenna.

Istuin bussissa ja kuuntelin lempimusiikkiani. Bussi oli kotini lähellä ja pyysin bussikuskia pysähtymään. Menin ulos ovista ja aloin kävellä kotia kohti. Kotiin päästyäni otin kengät pois ja repun portaisiin. "Äiti olen kotona." Odotin hetken mutta äiti ei vastannut. Hän on varmasti yövuorolla. Pohdin itsekseni. Menen keittiöön ja näen jääkaapissa lapun jossa lukee "Tein sinulle ruokaa. Tulen kotiin vasta aamulla. Olet rakas💕."

Hymyilin ja otin jääkaspista äidin tekemää makaroonilaatikkoa. Kun olin syönyt, menin huoneeseeni tekemään läksyni. Aikaa meni suunattoman paljon kuin olin odottanut. Kello oli jo 20.00. menin vaatekomerooni vaihtamaan söpöt pyjamat. Otin meikit pois kasvoiltani ja en edes halunnut katsoa peilistä. Sitten menin sängylleni.

Otin kuulokkeet esille ja kuuntelin musiikkia sekä luin kirjaa. Olen varmaan lukenut tätä samaa kirjaa jo tuhansia kertoja. Kirja kertoo kahdesta nuoresta parista joilla on kieletty rakkaus. Aika jännää vai mitä? Kello tikittää sängyn vasemmalla puolella. 22.00. On varmaan aika mennä nukkumaan.

Tunnit kuluivat enkä saanut unta. Menin keittiöön juomaan maitoa ja palasin takaisin sänkyyni. Ei kulunut kuin 20 minuuttia kunnes alakereasta kuuluu pieniä kolahduksia ja ääniä. Minua pelottaa. Mietin olisiko se äiti, mutta hän tulee vasta aamulla. Mitä minä nyt teen? Kävelen hiirenhiljaa katsoen portaikon raosta. MITÄ?! Taloomme on murtauduttu! Heillä on mustat vaatteet ja ase kädessä.... Menen nopeasti sänkyyni ja esitän nukkuvaa. Apua. Minä tarvitsen apua!
------------------------------------------------------------------