Ainoa elävä

9. Ainoa

Siinä me olimme. Kellarissa aivan liikkumatta. Odotimme että vartijat lähtisivät pois niin nopeasti kuin mahdollista. Takaoven ulospääsy on meitä vastapäätä. Olisi pitänyt piiloutua lähelle sitä. Jack pitää kädestäni kiinni ja ohjaa meidät hyllyihin. Onneksi kellarissa on pimeää niin vartijat eivät ehdi nähdä meitä.

Vartijat ottavat lampun esille ja laittavat sen päälle. "Jack.. En usko että selviämme." Suputan hänen korvaan niin hiljaa luin pystyn, mutta varmistan että hän kuulee sen. Jack puristaa päätään ja tiukentaa otettani. Hän tarkoitti sillä että koskaan ei saa luovuttaa.

Vartijat lähestyvät. Kuulen jo heidän hengityksensä. Voi ei.. jack minä rakastan sinua. Ajattelen ja suljen silmäni. Sitten kellarin ovi avautuu. "Tulkaa jo täällä ei ole ketään." Se on Simon. Kiitos hänen. Muuten Jack olisi varmaan kuollut tässä kellarissa koska petti isänsä. Tiedän minkälainen hänen isänsä on. Aivan kamala. En koskaan unohda sitä päivää kun tapasin hänet ensimmäisen kerran.

Vartijoiden lähdettyä huokaisen henkeä. Tunnen jackin sydämmenlyönnit. Hän riskeerasi elämänsä pelastaakseen minut. Jack katsoo minua. "Oletko kunnossa?" Hän kysyy ja nyökkään. Jack pussaa minua otsalle. "Oletko sinä kunnossa?" Kysyn takaisin. "Olen jos sinäkin olet." Hän virnistää.

Nousemme seisomaan ja alamme kävellä reippaasti kohti takaoven ulospääsyä. Ovi avautuu. Ah.. Olemme ulkona. Ihana tuuli koskettaa ihoani. Tätä minä kaipasinkin. Olla vapaa ja luonnossa. "Tule Elizabeth. Meidän täytyy kiirehtiä." Olin melkein jo unohtaa että olemme pakomatkalla. Olimme koko tämän ajan jossain keskellä metsää.

"Elizabeth.. Meidän täytyy lähteä teleportin näköiselle paikalle, joka avaa mysteeriset voimat. Ne voimat kuuluvat sinulle." Jack sanoo ja katselee koruani. Hän ottaa korusta kiinni. "Saat vihdoin olla vapaa." Sitten hän suutelee minua. Ovatko nämä hyvästit? Jos olisivat jäisin tänne Jackin kanssa ja kohtaisin seuraukset hänen kanssaan.

Juoksemme niin kovaa kuin pystymme. Jack on minua nopeampi, koska nilkkani on vielä parannusvaiheessa. Toivotaan että nilkkani pysyy ehjänä siihen mennessä kunnes olemme perillä.

"Tästä teleportin luo on pari kilometriä kaukana meistä. Ehdimme varmasti ennen puolta tuntia." Jack sanoo edessäni. "Mutta Jack mitä sitten tapahtuu kun saan voimani takaisin?" Pysähdyn. Jack kattoo taakseni ja suuntaa minua kohti. "Lupaan jäädä sinun luoksesi ja suojella sinua." Jack ottaa kädestäni kiinni ja vetää minut itseensä. Sitten hän koskettaa poskeani ja suutelee minua.

"En koskaan päästä sinusta irti." Jack sanoo. Lähdemme yhdessä käsikädessä kävelemään kohti mysteeristä teleporttia. Vain minä voin avata sen, koska minulla on siihen lukkoon sopiva kaulakoru. Korussani on suurin osa voimaa.

Näen jonkinlaisen luolan ja huudan Jackille. "Jack minä taisin löytää sen!" Jack tulee luokseni ja hänellä on virne naamalla. "Et taida olla mikään onneton tapaus." Hän vinkkaa minulle. Just joo hyvä vitsi. Minä löysin sen ensin! Hymyilen hänelle. Seuraan jackin jalanjälkiä sillä täällä saattaa olla ansoja.

Sisään päästyämme Jack pysäyttää minut. "Täällä on ollut joku." Hämmennyn. Eikai se ole hänen isänsä? Tiesikö hän koko ajan, että Jack on minun kanssani ja että hän auttaisi minun saada voimani takaisin joka piilee sisälläni....

Jack huomaa huolestuneen kasvoni. "Kohtaamme hänet yhdessä. Sinulle ei käy kuinkaan." Nyökkään ja otan Jackia kädestä kiinni.

Ansojen ylittämiseen ei mennyt paljon aikaa. Jack tiesi tarkkaan mitä tehdä. Hän on tainnut olla täällä aikaisemminkin. Pidämme yhä kädestämme kiinni ja näemme teleportin. Ketään ei näy.

Menen lähelle teleporttia ja katson Jackin houkutteleviin silmiin. Hän hymyilee minulle että ei ole mitään hätää. Olen avaaninani teleportin, kunnes Jackin isä tulee näkyviin vartijoiden kanssa. Täällä ei pitänyt olla ketään. Ajattelen.