VARJO JA MINÄ

PROLOGI: Piina

Piina oli jäänyt jumiin painajaisverkkoon. Niin ei ollut käynyt koskaan aiemmin. Olihan Piina sentään suurimpia hahmoja painajaisissa. Ei niin voinut tapahtua.

Siinä Piina kuitenkin oli. Jumissa. Surkeana. Epätoivossa.

Piina yritti päästä irti. Hän ei onnistunut. Hän oli liian suuri. Suuren luokan mörkö.

Piina luovutti. Nyt piti vain odottaa.

Huhut kertoivat, että painajaisverkosta haki pois joko Painajaisenmetsästäjät tai pahansyöjät. Piina ei ollut varma, kumpi olisi pahempi.

Painajaisenmetsästäjät tekisivät ties mitä. Piinaisivat itse Piinaa. Pahansyöjät vain söisivät hänet. Mieluummin Piina tulisi syödyksi. Omalla tavallaanhan hän oli jo kuollut. Ja painajaiset olivat jo kadotuksessa. Painajaiset olivat ehkä syntyneet kiusaamaan ja aiheuttamaan tuskaa, mutta heidän ei itse pitäisi koskaan kuolla. Ellei sitten jäänyt nolosti jumiin Pahansyöjien ja Painajaisenmetsästäjien armoille. Piina ei ollut koskaan ajatellutkaan sitä vaihtoehtoa.

Jossain lehdet havisivat. Piina alkoi jo ajatella kuolemaa. Ainahan hän ajatteli sitä ja kärsimystä, mutta nyt ne olivat lähellä.

Piina kuuli karjaisun. Kimeää rääyntää. Sumusta asteli suuri, violetti, pahansyöjä. Sen silmät kiiluivat punaisina ja hampaat tulivat suusta terävinä.

Pahansyöjä oli tietenkin Piinan perässä. Piina oli todella paha. Ja sitä pahempi, sitä mieluummin pahansyöjä pyyhkäisi sinut pois painajaisista. Vaivalloisia otuksia.

Pahansyöjä huusi. Eihän se vain kommunikoinut muiden kaltaistensa kanssa? Tai houkuttanut paikalle metsästäjää?

Piina huokaisi. Sen siitä sai kun luuli liikaa itsestään. Jäi kiinni painajaisverkkoon. Amatöörivirhe.

Kohta pahansyöjän takaa erottui toinenkin hahmo. Hahmo oli tumma ja pienempi. Se käveli pahansyöjää kohti aivan kuin ei näkisi sitä.

Piina erotti hahmon kasvot. Kylmät ja nuoret. Mustat silmät. Se oli Varjo.

Varjo oli paljon Piinaa nuorempi. Varjo oli lapsi. Ihmisten iässä Varjo olisi ehkä vain kuusitoista.

Varjo käveli kohti. Varjo ei välittänyt siitä kamalasta hirviöstä, joka oli valmiina syömään hänet. Tai pahempaa. Eikä Varjolla ollut nyt sopiva aika kuolla. Hänellä oli paljon tekemistä. Kohtahan hänellä olisi lisää tekemistä. Uusia unia, jotka pilata. Jonkun tytön unen pilaaminen hänen kuudentenatoista syntymäpäivänään. Eihän sellaista voisi jättää väliin.

Jos Varjo nyt kuolisi, koko Unimaailmalla ei olisi enää mahdollisuutta. Siinä Varjo silti oli. Uhmaamassa pahansyöjää.

Idiootti. Mutta sellainen Varjo oli.

Varjo katsoi pahansyöjää silmiin. Se oli sellainen katse, joka olisi saanut helvetinkin jäätymään. Varjo olisi voinut oikeasti jäädyttää helvetin. Hän ei vielä tiennyt sitä.