Maksa Minulle

4

Vastaani asteli kiharahiuksinen Tristan, joka oli hankkinut uudet, pyöreät silmälasit.

"Vau", naurahdin, "näytät tosiaan aivan uskomattoman kirjastonhoitajabodarilta."

"No älä nyt heti tuomitse", Tristan huokaisi ja rapsutti kiharapehkoaan.

"Sun lasit ei passaa sun yläkropan kokoon millään lailla", pudistelin päätäni ja osoitin katseellani tuon lihaksikasta ylävartaloa, joka oli peitetty pinkillä, nalle-puh karhu koristeisella t-paidalla.

Kyllä, kuulitte oikein. Nalle puh karhu. Vaikka enhän minä en ole ikinä ollut tuomitseva vaateasioissa. Kukainenkin saa pitää mitä haluaa, oli se sitten Nallepuh karhukuosia tai Superman -alushousuja.

Mutta nuissa laseissa menee raja. Eih. Nuo suuret, ympäripyöreät lasit.

"Pidä mitä haluat, mutta tarjoudun tulemaan sun mukaan vaihtamaan nuo lasit. Huomenna. Kello 18.00", ilmoitan ja lähden kohti asuntoani.

"Mä tykkään näistä", Tristan höpöttää itsevarmana.

Pyöräytän silmiäni.

"Toivottavasti heräät pian todellisuuteen", tuhahdan.

En edes tiedä, mistä olen saanut tällaisen ystävän, vaikka olen yksi iso kusipää. Mutta väliäkö sillä. Sentään joku jaksaa roikkua mukanani.

**

"Mulla on kaks leipää ja jogurtipurkin pohjallinen", huusin Tristanille huoneeseeni jääkaapilta.

"Huoh. Toivotaan, että kytät ei oo tänää kierroksella", kuului Tristanin tylsistynyt ääni.

Kävelin kulahtaneenvalkoiseen eteiseeni, jossa viininpunainen matto yritti sulauttaa sekaansa viininpunaiset halppistennarini.

Minä tungin ne jalkaani, ja Tristan näytti astelevan omat jalassaan eteiseen.

"Haista paska", tuhahdin.

Tristan huokaisi.

"No en mä voi mitään sille, että sun lattia näyttää vanhentuneelta oksennukselta."

"Jos muutama pinttyny läikkä saa sun vaistot ylikierroksille, niin voit pitää perseesi ulkona mun kämpästä."

Tristan huokaisi uudestaan ja nostu turhautuneena suunpieltään.

"Tai, neiti hormooniryöppy voi tulla munkans ostaan sisäkengät."

Murahdin ja paiskasin oven kiinni.

"Okei, rauhotu", kuului takaani samalla, kun astelin kivikolla.

Otin tupakin mustasta pikkulaukustani ja vedin sen huulieni väliin. Seuraavaksi tutkin kädelläni tietä sytkärin luo laukussani.

Ei se tietenkään ole siellä.

Miksen minä ikinä muista mitän ajoissa?

Tällä huoralla on yhtä paskat aivot kuin sydän.

"Mulla on sulle sytkäri", Tristan huomautti viereltäni.

Ojensin kättäni Tristania kohden katsomatta häntä.

"Sillä eholla, että annat mulle anteeks ja tuut mun mukaan ostaa sisäkengät", tuo lisäsi painostaen.

Otin ison, pitkän henkäyksen.

Kohotin kättäni ja Tristan tipautti siihen sytkärin. Voin tuntea tuon itseensätyytyväisen virneen.

"En edelleenkään tykkää sun laseista."

***

Tristanilla oli sylissään kolme avaamatonta ruisleipäpussia, ja minä yritin etsiä jättiroskiksen kätköistä jauhelihapaketteja.