Runosekoitus: Minä Minun Sinä

hirviö sängyn alla

Mä muistan kuinka mä pelkäsin

Niitä hulluja juttuja mitä veljet aina sepitti

Että sängyn alla asuis hurja hirviö

Mä en uskaltanu ikinä ees kurkistaa

Muut aina sano ettei siellä mitään oo

Ei ne nähny sun vihreitä silmiä ja tummaa takkutukkaa

Ne ei nähny mitään

Kerran mä lähdin yöllä ulos

Mut tartuit mun nilkasta kiinni

Sä tulit pois sun piilosta ja pyytelit kovasti anteeksi

Et tahtonu kuulemma pelästyttää

Tahdoit vain ystävän

Soman ja ikioman

Sä katselit mua sun vihreillä silmillä

Sun vaatteet oli rikki ja likaiset

Ja jalat oudon muotoiset

Päässäkin kasvoi sarvet

Ja alaselässä pieni hännännypykkä, joka vei sun katu uskottavuutta raskaasti

Mua jopa nauratti

Sä näytit loppujen lopuksi ihan höpsöltä

Ei sussa ollu mitään pelottavaa

Sulla oli maailman kaunein hymy

Mä olin ihan onnessaan kun mulla oli kaveri

Joka päiväksi taas katosit, mut hämärässä heräsit

Mä kasvoin lapsesta nuoruuteen

Leikkijästä teiniksi

Unohdin sut kokonaan, mutta kun runoja mä erehdyin lukemaan

Mä muistin taas mun ystävän

Sen kaikista tärkeimmän

Hämärän tullen sä ilmestyit varjoista

Tanssitit mua yössä mustass

Sinisessä mekossa

Hellän suukon painoit nenän päähän kun oli aika jäädä hyvästit

Huomenna taas näkisin

Meidän aika kului tanssien

Kohta mä olin jo aikuinen

Ikää jo kaksikymmentäkaksi

Mutta sä et ollut muuttunut, et vanhemmaksi tai nuoremmaksi

Hassua miten aika vierii ja tunteet muuttuu

Hellät suukot otsalla ja nenän päässä vaihtuivat tunteiden täyteisiin ja huulille sitoutuneisiin

Meidän tanssit hidastu ja hetket haurastu

Herkiksi ja tunnerikkaiksi

Oltiin rakastuttu ensi kertaa

Kuka ois uskonut sen olevan mahdollista

Kanssa sen hirviön sängyn alta

Joka kuitenkin oli lauhkea kuin lammas ja pehmoinen kuin villasukka

Sellainen oli mun hirviö

Soma ja ikioma