iltamyöhällä mä kaadun parivuoteen oikealle puolelle ja käännyn hänen puoleensa
hän makaa sängyllä kasvot minuun päin, silmät kiinni, häilyen unen rajamailla
hän on yhtä kaunis kuin aina ennenkin ja minä naurahdan puhtaasta onnen tunteesta
mikael hymyilee ja kurottaa kättään vyötärölleni
mutta käsi putoaa mun lävitseni
sängylle ja hän avaa silmänsäkatsomme toisiamme silmiin ja kyynel vierähtää mikaelin poskelle
hetken hän luuli että olisin vielä täällä
hetken hän luuli, että näki minun silmäni hämärässä
hetken hän luuli, etten mä olisi mennyt
koetan pyyhkäistä kyyneleen pois, mutta peukalon kärkeni vain uppoaa mikaelin kasvoihin vaikka mä kuinka tunnen sen
mä jään siihen makaamaan
niinkuin joka ikinen yö viimeisten kahden kuukauden ajan
mä elän elämääni
mikael elää elämäänsä
me eletään yhteisessä kaksiossa
rajan vastapuolilla
tunnen mutten voi koskettaa
hän tuntee muttei voi koskettaa
emme näe toisiamme vaikka katsomme toisiamme silmiin,
joka aamu,
vastapuolilta pöytää
YOU ARE READING
Runosekoitus: Minä Minun Sinä
PoetryMinä Minun Sinä on harvoin ns. oikeita runoja, mutta lyhyitä tekstinpätkiä löytyy laidasta laitaan. Ajan mittaan on tänne kokoelmaan löytänyt tiensä elämän ilot, surut, haaveet ja rakentavat kokemukset. Toivon ja uskon että täältä löytyisi miltei j...