Asarin vartijat: Portinvartija

Luku 2

Kaksi kuukautta myöhemmin Alar, Clarton ja Dinelle yöpyivät Aravan metsän reunassa. Alar oli jo nukahtanut, mutta Dinelle ja Clarton olivat vielä hereillä.

- Teemmekö samoin kuin viimeksi? Clarton kysyi.

- Tarkoitatko sotaa?

- Niin kai sitten.

- Asiat eivät ole vielä niin pitkällä. Sitä paitsi, Alarin täytyy perustaa perhe. Emme saa antaa hänen kuolla sodassa. Dinelle vastasi katsellen nuotion liekkejä.

- Emme voi odottaa niin kauan, että Neil ehtisi saada armeijan hallintaansa. hän lisäsi vielä.

- Mitä sitten suunnittelet? Clarton kysyi ihmeissään.

Dinelle katsahti miestä huvittuneena.

- Etkö arvaa? Ja minä kun luulin sinun johtaneen kapinallisia kanssani.

- Keräämme siis mukaamme pienen joukon miehiä?

- Siksi menemmekin Bas-vuorille. Se oli silloin turvapaikka, ja uskon sen olevan sitä edelleenkin. Alar ei voi olla ainoa joka tietää salaliitosta.

- Olet oikeassa. Jos muut tietävät siitä, he ovat paenneet vuorille joilla kapinalliset piileskelivät aikoinaan. Hyvällä tuurilla he ovat löytäneet luolat. Clarton myönsi.

- Mutta miksi emme mene sinne suoraan, vaan kierrämme tätä kautta?

- Koska minulla on tunne, että mökillä tapahtuu jotain tärkeää. Dinelle vastasi tullen Clartonin vierelle.

Clarton hymyili ja suuteli Dinelleä kietoen kätensä naisen ymprille. He eivät enä puhuneet suunnitelmistaan.

Kun he viikkoa myöhemmin tulivat yksinäiselle mökille, Alar katseli sitä ihmeissään.

- Mitä me täällä teemme? hän kysyi Clartonilta.

- Odota ja katso. Clarton kehotti.

- Laskeudu maahan.

Alar totteli Clartonia, ja kun hän oli päässyt alas, Dinelle hyppäsi pois hänen hupustaan ja muuttui haltiaksi. Hänen katseessaan näkyi hämmennys.

- Se on samanlainen kuin silloin...

- Dinelle varttui täällä. Clarton kuiskasi Alarille.

He seisoivat metsän reunassa, ja nyt Dinelle lähti kohti mökkiä. Alar ja Clarton antoivat hänen mennä yksin. Samassa mökin ovi avautui, ja ulos astui nuori haltiatyttö. Tytöllä oli mustat hiukset ja vaalean siniset silmät. Clarton katsahti Alariin, ja hymyili. Jos tyttö oli se joksi hän tätä luuli, niin Alar oli myyty. Ainakaan tämä ei saanut silmiään irti tytöstä. Silloin tyttö huomasi Dinellen joka katseli mökkiä.

- Kuka sinä olet? tyttö kysyi varuillaan ja pysähtyi.

- Eräs joka varttui täällä. Clarton vastasi tullen metsästä Alarin kanssa.

Tyttö pelästyi heidän tuloaan ja lähti perääntymään kohti mökkiä.

- Kuka siellä on? joku kysyi ja ovi avautui uudelleen.

Ulos astui kentauri, jolla oli kädessään sauva, jonka Clarton tunsi paremmin kuin hyvin. Hän oli itse tehnyt sen. Ennen kuin Alar, tai edes Dinelle, ehtivät estää, Clarton oli ottanut oman hahmonsa kentaurina ja seisoi vieraan kentaurin vierellä ja oli asettanut miekkansa tämän kaulalle.

- Mistä olet saanut tuon?Clarton tivasi kentaurimiehelyä joka seisoi ovella jäykistyneenä.

- Ei! Tyttö huudahti pelästyneenä.