Asarin vartijat: Portinvartija

Luku 3

Sira ja Mikal odottivat jo ulkona kun Clarton ja Alar tulivat mökistä.

- Missä Dinelle on? Sira kysyi istuen Mikalin selässä.

-  Hän palasi unten maille. Clarton vastasi ottaen kentaurin hahmonsa.

- Eikö hän tulekaan? Vaikka itse vaati että lähtisimme mahdollisimman aikaisin? Sira ihmetteli.

- Kyllä hän mukana on. Alar vakuutti noustessaan Clartonin selkään.

Huomatessaan Mikalin ja Siran ihmettelevät katseet hän viittasi huppuunsa.

- Hän nukkuu hupussani. Kissana.

- Ainakin tällä hetkellä. Clarton lisäsi lähtiessään liikkeelle Mikalin kanssa.

Kun he aloittivat laukan, Dinelle kurkisti hupusta syyttävän näköisenä.

- Olisihan se pitänyt arvata että laukkaatte.

- Pian sinä siihen totut, Dinelle. Käy takaisin nukkumaan. Alar totesi hymyillen.

Dinelle sähähti, eikä Alar tiennyt kenelle, hänelle vaiko kentaureille. Ja arveli niin olevan parempi.

***

Kolmen kuukauden kuluttua Mikal, Clarton, Sira, Dinelle ja Sira saapuivat Bas-vuorille kapinallisten entiseen piilopaikkaan. Kukaan ei huomannut Clartonia, Dinelleä ja Alaria, sillä he olivat muuttuneet näkymättömiksi. Clarton oli opettanut Alarille muutamia loitsuja, muun muassa näkymättömyysloitsun, ja nuorukainen oli osoittautunut varsin lahjakkaaksi oppilaaksi. He purkivat loitsunsa vasta illalla. 

Luolissa asuva pieni ryhmä asarilaisia, jotka tiesivät salaliitosta, koontui illan tullen saliin jossa Dinelle oli 200 vuotta aikaisemmin paljastanut itsensä kapinallisille. Salissa vallitsi puheensorina, joka vaimeni kun Mikal astui esiin Siran kanssa.  Mikal katseli saliin kokoontuineita, jotka koostuivat lähinnä haltioista ja kentaureista, mutta oli joukossa muutama fauni ja taurkin.

- Mikal, joko löysitte portinvartijan ja Asarin vartijat? joku kysyi korottaen äänensä.

- Kyllä, löysimme heidät. Sira vastasi Mikalin puolesta.

- Missä he nyt ovat?

- Kärsivällisyyttä, toverit. Haluamme ensin teidän kuulevan erään nuorukaisen tarinan. Mikal rauhoitteli.

- Kertoisitko mielle mitä sinulle tapahtui, Alar?

Hetken mielijohteesta Alar päätti purkaa näkmättömyysloitsunsa hitaasti, niin että näyttäisi siltä kuin hän olisi siirtynyt saliin jostain muualta. Clarton ei ollut opettanut sitä hänelle, mutta hän tiesi kykenevänsä siihen. Saliin kokoontuneet huudahtivat hämmästyneinä kun Alar hitaasti muuttui näkyväksi. Salin hiljettyä hän aloitti tarinansa, salaten olevansa portinvartija.

- Tuon kaiken me jo tiesimme, Mikal. Kerro nyt meille ovatko Vartijat hereillä!

- Alar tarjosi teille monia vihjeitä. Ettekö ymmärrä niitä? Sira tiedusteli pieni hymy huulillaan.

Samalla Alar keräsi voimansa Clartonin opettamalla tavalla ja kutsui portinvartijan voimat sisältään. Kertoessaan mitä hänelle oli tapahtunut, Alar oli ollut hivenen epävarma, mutta kun hän kutsui portinvartijan voimansa, hän oli varma siitä, mitä hänen piti tehdä. Kukaan ei huomannut tapahtunutta muutosta ennen kuin hän puhui:

- Clarton ja Dinelle, Asarin vartijat, ovat hereillä.

Salissa olijat katsoivat yllättyneitä nuorukaista, joka hetkeä aikaisemmin oli ollut epävarma. Juuri silloin Alarin vierelle hölkötti kaksi koiraa. Tämä katsoi niitä hetken yllättyneenä, mutta hymyili lopulta polvistuen rapsuttamaan koiria. Alarin yleisö alkoi epäillä nuorukaisen mielenterveyttä. Alar nousi seisaalleen, ja väistyi koirien edestä. Ne katselivat yleisöä kieli ulkona roikkuen, ja näyttivät huvittuneilta. Samassa kentaurit kumarsivat.