Asarin vartijat: Portinvartija

Luku 5

Kuukautta myöhemmin Clarton, Sira ja Alar saapuivat Albosiin. He tiesivät miestensä nähneet heidät, vaikka he itse eivät nähneet miehiä. Kumppanukset langettivat ylleen näkymättömyysloitsut, ja livahtivat vartijoiden huomaamatta linnaan.

- Miten löydämme Vidarin? Dinelle on taatusti johdattanut miehet hänen luokseen. Alar pohti hiljaa eräällä sivukäytävällä.

- Hän löytää meidät kyllä. Clarton vastasi rauhoitellen.

Hetkeä myöhemmin käytävälle ilmestyikin pikimusta kissa. Se pysähtyi katselemaan heitä.

- Johan oli aikakin. se tokaisi lopulta.

- Toivottavasti olet nauttinut olostasi, Dinelle? Clarton kysyi leppoisasti.

Dinelle ei vastannut, vaan lähti häntä huiskien viemään heitä Vidarin luokse.

Käytävä oli autio kun Dinelle johdatti heidät avoimesta ovesta haltiatytön työhuoneeseen. Tyttö ei kuitenkaan ollut yksin, vaan hän puhui juuri mustaan viittaan verhoutuneen, punasilmäisen haltiamiehen kanssa. Alar säpsähti pahan kerran kun hän näki miehen. Clarton vilkaisi häntä kysyvänä, ja Alarin nyökättyä vahvisti heidän näkymättömyysloitsujaan. Mies oli sama, joka oli paljastanut Alarin salaliittolaisille. Eikä Alar mahtanut mitään sille, että pelkäsi miestä. Mutta keskustelu oli varsin mielenkiintoinen.

- Vidar, jos suojelet sitä kentauria, en aio välittää siitä, että olet sisareni.

- Kuka niin väittää? tyttö, Vidar, kysyi ärtyneenä.

- Minä, koska olet hänen avustajansa.

- Sopar, olen kertonut kaiken minkä tiedän. Mikalilla on kasvattitytär, jonka luona hän vierailee säännöllisesti.

- Tytön nimi on?

- Mikäs se nyt olikaan...

- Vidar!

- Rauhoita. Se oli Sire tai jotain sinne päin. En muista tarkalleen.

Samassa Dinelle ilmestyi kiehnäämään Vidarin jalkoihin. Tämä nosti hänet syliinsä ja painoi hymyillen Dinellen poskeaan vasten.

- Miksi pidät yhä tuota elukkaa luonasi? Sopar kysyi tuhahtaen.

Dinelle sähähti raivokkaasti miehelle, ja Clarton joutui tukahduttamaan naurunsa.

- Satun pitämään siitä. Totu vain ajatukseen, että on olemassa yksi luontokappale joka ei tottele sinua, veliseni.

Sopar tuhahti uudelleen ja harppoi ulos huoneesta.

- Kas niin kisuseni, aina palatessasi sinulla on mukanasi vieraita. Ketkä toit tällä kertaa? Vidar kysyi silittäen Dinelleä.

- Eräitä jotka eivät ole varmoja siitä, voiko sinuun sittenkään luottaa. Sira vastasi ennen kuin Alar tai Clarton ehtivät estää.

Dinelle kääntyi katsomaan heitä ja hänen silmänsä hehkuivat vaarallisesti.

- Kuulitte ilmeisesti keskustelun. Vidar totesi rauhallisesti.

- Mitä ilmeisemmin.

Alar laski kätensä Siran olkapäälle ja pudisti päätään. Sira siirtyi vastahakoisesti sivummalle. Alar ei kuitenkaan sanonut vielä mitään, vaan odotti Vidarin vastausta.

- Se, että Sopar on veljeni, ei takaa sitä että tukisin häntä. En pitänyt siitä kuinka hän omistautui pimeälle velhoudelle, ja olen siitä pitäen vastustanut häntä. Vidar selitti säilyttäen mielenmalttinsa vaikkei tiennyt missä puhekumppaninsa oli. Hiljaisuus alkoi kuitenkin käydä painostavaksi.