Destiny ㅇ Vmin (Finnish)

Meeting

Taehyung seisoi kerrostalohuoneisto numero 95:n oven edessä purren alahuultaan mietteliäänä. Oven läpi kuului selkeästi rytmikästä musiikkia ja ihmisten puhetta, hilpeät huudot mukaan lukien. Asunnossa oli selvästi jonkin sortin bileet meneillään, muttei Taehyung ollut tullut paikalle juhlimaan. Hän oli tullut vain ja ainoastaan etsimään Jiminiä.

Oli kulunut jo vähän vajaa kuukausi siitä, kun kaksikko oli tavannut toisensa Daegussa. Jiminin törkeästi hylättyä sielunkumppaninsa niille sijoilleen, oli Taehyung kaikessa hiljaisuudessa alkanut selvittämään blondin taustoja. Eikä se ollut osoittautunut ollenkaan hankalaksi. Jiminillä nimittäin tuntui olevan julkinen profiili jokaisessa mieleen tulevassa sosiaalisessa mediassa. Instagramissa, Twitterissä, Facebookissa ja niin edelleen. Hän jopa päivitti niistä jokaista aktiivisesti eikä Taehyungilla siis ollut mennyt kauaa selvittää miehen asuinpaikka.

Harmaa hiuksinen tunsi itsensä creepyksi stalkkeriksi, mutta hänellä oli oikeus yrittää oppia tuntemaan oma sielunkumppaninsa eikä Jimin voinut kieltää häntä tekemästä niin. Tai ainakaan kieltää yrittämästä.

Taehyung veti syvään henkeä, keräsi kaiken rohkeutensa ja koputti napakasti huoneiston rusehtavaan oveen. Ei ollut ehkä paras hetki ilmestyä blondin ovelle, muttei livistäminen ollut enää vaihtoehto. Olihan hän tullut jo tänne asti.

Hetken kuluttua ovi avautui ja oven raosta kurkisti ulos punaruskea hiuksinen mies, jolla oli ylipirteä hymy huulilla ja utelias ilme naamalla.
"Kukas se sä oot? Niih, ja mitä teet täällä?", mies kyseli naureskellen samalla. Alkoholin hajusta ja käytöksestä päätellen hän oli pahasti juovuksissa.

"Umh... Mulla ois Jiminille asiaa", Taehyung sai kakaistua suustaan epävarman vastauksen samalla, kun hän mietti oliko sittenkään tullut oikean oven eteen.

Punapää tuijotti toista hetkisen räpäytellen pitkiä silmäripsiään kunnes kääntyi ympäri.
"Hey Jimin-ah!! Joku nätti jätkä kyselee sua!!", mies huusi äänekkäästi saaden väen sisällä nauramaan.

"Yah! Montako kertaa mun viel pitää sanoo, etten oo kiinnostunu miehistä?!", Jiminin ääni vastasi siinä sivussa, kun hänen kompuroivat askeleet lähestyivät ovea.
"Niinhän ne kaikki väittää!", punapää väitti poistuessaan oven luota avaten sen mennessään kokonaan auki.

Jiminin hetero seksuaalisuus ei ollut mitään uutta tietoa Taehyungille. Se oli käynyt harvinaisen selväksi hänen selailtua blondin someja hetken teekupposensa äärellä. Tieto oli osittain selittänyt hänelle blondin aikaisemman käytöksen, muttei se ollut estänyt häntä yrittämästä eikä tulisi jatkossakaan estämään.

Jiminin tultua ovelle, Taehyung ei saanut sanaakaan suustaan, vaikka hän oli aikaisemmin käynyt tarkasti mielessään läpi sen, mitä hän oli aikeissa sanoa. Jimin taasen ei vaikuttanut heti edes tunnistavan ovella olijaa eikä tuo ollut ihmekkään. Hänen päässään pyöri varsin korkeat promille määrät ja harmaahiuksinen näytti hieman erilaiselta kuin aikaisemmin. Miehellä ei tällä kertaa ollut hänen sinistä hanbokiaan päällä vaan sen sijaan hänellä oli päällään hieman liian iso valkoinen kauluspaita, jonka ylimmät napit olivat jätetty auki ja jaloissaan hänellä oli löysähköt vaalet revityt farkut. Kaulassaan hänellä oli yksinkertainen hopeinen ristikaulakoru ja korvissa saman sävyiset korvarenkaat. Hiuksensa hän taasen oli kihartanut laineille ja kammannut ne siististi ojennukseen.

Tajuttuaan kuka hänen edessään seisoi, Jimin yritti sanaakaan sanomatta vetäistä oven kiinni Taehyungin nenän edestä. Tällä kertaa harmaahiuksinen oli kuitenkin nopeampi humalaista blondia ja hän ehti tunkea jalkansa oven väliin estämään sen sulkeutumisen.

"Hey! Anna mun ees sanoo, mitä tulin sanomaan", mies vaati yllättäen päättäväisenä ja vetäisi oven takaisin auki.

"En mä oo mikään homo Taehyung! Mua ei vois paskaakaan kiinnostaa, mitä haluut sanoo tai muutenkaa koko typerä sielunkumppani juttu!" blondi huusi kännisenä ja huitoi käsillään vimmatusti yrittäen ohjata toista poistumaan. Enempää hän ei ehtinytkään vaahdota, kun joku hänen kavereistaan tukki kämmenellään hänen pienen suunsa ja veti rimpuilevan blondin pois oven luota.

"Oot siis Jiminin sielunkumppani? Tuu ihmees peremmälle", kyseinen punertavanblondit hiukset omaava kaveri kehoitti kohteliaasti eikä Taehyungia tarvitsenut toista kertaa käskeä, kun hän jo asteli sisälle kämppään sulkien oven hiljaa perässään.

"Chim on vähän vaikee kännisenä, mut sul on kyllä aikaa puhuu sille huomenna. Ei se mihinkää oo krapulassa livistämäs", Jiminiä otteessaan pitelevä mies kertoi huvittuneena tilanteesta.
"Oon muuten Kim Namjoon ja tuo punahiuksinen on Jung Hoseok. Niin ja toi brunette on Jeon Jungkook. Jiminin kämppis", hän päätti esitellä itsensä ja pari muutakin oven luokse keräytynyttä uteliasta silmäparia.

"Oon Kim Taehyung. Umm... ja kiitos avusta tai jotai", mies esitteli itsensä äskeisen epävarmuuden palatessa takaisin. Mikään tähän mennessä ei oikeastaan ollut mennyt ollenkaan niin kuin hän oli suunnitellut eikä asiaa erityisemmin auttanut Jiminin kieltäytyminen puhumasta asioita halki.

"Jiminnietä mä tässä autan. Se on niin kännis, että ilman apuu se vaan tekis jotain tyhmää, mitä sais sit myöhemmin katuu ja hävetä. Oli mullakin aluks kauheesti draamaa Jinin kanssa, mut me saatii asiat toimiin ja siks Jimininki pitäs yrittää, vaikka sille voi olla vähä haastavaa päästä yli heteroudestaan" , Namjoon selitti ja päästi samalla kiukkuisen blondin irti otteestaan... Vapaaksi päästyään lyhyt mies kipitti omaan huoneeseensa piiloon paukauttaen oven kiinni perässään ja samalla vikisten siitä, miten kaikki hänen ystävänsä olivat pettureita.

Eikä varmaan tarvitsisi edes erikseen mainita, että Taehyungin loppu illasta oli tulossa erittäin pitkä.